Avainsana-arkisto: suojaus

Näin asennat keittiön Hartman kotiin

Olen otettu kommenteista, joissa pohditaan, olenko minä kirjoittanut tämän tarinan omasta päästäni. Ja näin ollen ilmeisesti myös nähnyt melkoisesti vaivaa kuvien lavastamisen kanssa. Vaikka otan tämän kohteliaisuutena mielikuvituksellisuudestani, ei näin valitettavasti ole. Kirjoittaminen mukailee Kuluttajariitalaukunnassa olevaa valitustamme, lainausmerkeissä olevat viestit ovat edestakaisin lähetettyä sähköpostiviestittelyä. En puhu ihmisistä nimillä ja kuten laitoin, en käyttänyt suullisia heittoja, ennen kuin luimme Hartmannin vastauksen valitukseemme.

Vastauksesta kävi myös hyvin selväksi, ettei Hartman ole toiminut mielestään millään tapaa väärin meidän rakennusprojektissa. Sen ratkaissee virallinen instanssi. Mutta en näe mitään syytä, miksei tätä tarinaa saisi kirjoittaa, jos heidän toimintansa on virheetöntä. Kai se silloin julksisuudenkin kestää?

Hommat eteenpäin, että heilahtaa

Tuon viime tekstissä olleen, meidän lähettämän, pimahtaneen viestin jälkeen näimme rakennuspäällikön kanssa tontilla. Kävimme keskeneräiset ja korjaamista vaativat asiat läpi ja sovimme kuinka etenemme. Saimme asiallisen viestin 10.9.2012, jossa oli aikataulut ja toimenpiteet, juuri niin kuin olimme sopineet, peukut tästä:

”Hei,

Laitan tässä samalla viestillä kaikille tahoille tiedoksi:

xx jatkaa talon sisäpuolella viikon 37 (to-pe) alkaen Hartmanin urakkaan kuuluvia töitä, ja korjaa/ruuvaa kiinni seinälevytyksiä ( asiakas merkinnyt maalarinteipillä vikapaikkoja)
xx laskuttaa Hartmania autokatoksen kahdesta ylimääräisestä kattovalaisimesta. xx asentaa mahdollisimman pian kaikki (sisävalaisimet) että levytyksiä voidaan tarkastaa vielä lopullisessa valaistuksessakin (asiakkaalla on nyt olohuoneessa korkealla osalla telineet sähkärin käyttöön). Ulkorappauksen puolesta kaikki ulkovalaisimet voi nyt asentaa.
xx ilmoittaa suoraan xx, kun keittiön kalusterungot ja taso + pesuallas on paikallaan, että LVI- kalustus pystytään tekemään.

Maalari xx tulee pakkeloimaan levyseiniä (korjausta vaativista kohdista) viikon 38 lopussa, tavoite on että kaikki Hartmanin tasoite/maalauskorjaukset valmiit syyskuun aikana.

Parkettiasentajan tulee laittaa normaali suojapaperi valmiin ja imuroidun parketin suojaksi, Tämän lisäksi Hartman laittaa olohuoneen korkealle osalla parketin päälle vielä aaltopahvin/kovalevyt telineiden alle jos tasoite/maalauskorjauksia on tehtävä valmiin lattian päältä. Myös sisäportaiden suojausta lisätään tarvittaessa asiakkaan asentaman suojan päälle jos Hartmanin tasoitekorjaukset sitä vaativat.

Ulkopuolella xx lisää kattopeltien päätylistoihin kateruuveja tänään todettuihin puuttuviin kohtiin räystäsaluslaudoituksen asennuksen yhteydessä. Räystäsaluslaudoitus ja parvekekaiteet/ikkunasmyygit ja niihin liittyvät ikkunapellit asennetaan alkaen viikolla 38.

Ulkorakennuksen käyntioven rikkinäinen lukkorunko vaihdetaan uuteen.

xx laatii (xx avustuksella) nyt koko talopaketista loppuselvityksen asiakkaalle toimitettavaksi.”

—————————————————————————————————————-

Tämä oli mukavaa luettavaa! Nyt meillä oli aikataulu heidän töistään, selvät sävelet suojauksesta ja kenen kanssa sovitaa mikäkin työvaihe LVIS:n osalta. Niin ja talo oli rapattu. Se tietysti ohuesti jäi harmittamaan, että parketin laiton jälkeen vielä tullaan rakennustelineillä siihen päälle hinkkaamaan, mutta nämä nyt olivat tässä kohtaa niin pieniä asioita, että sama se, jos vaan homma menee eteenpäin!

Parkettia ja listaa pistettiin kiinni tehokkaasti. Työmiehet olivat meidän, he kasasivat poisheitettävät parketin ja listojen pätkät omaan kasaan ja tarvitsemansa pätkät omaan kasaansa. Joka työpäivän päätteeksi he imuroivat työmaalla olevalla imurilla suurimmat purut pois. Toisille normaalia, meille juhlaa!

Myös Hartmannin palkkaama asennurakoitsija porukka oli hyvä. Muistan, kun toinen työmaalla olleista timpureista soitti minulle ja kysyi ehtisinkö illalla maalaamaan määrämittaiset paneelin palat, ennen kuin ne nostettaisiin johonkin korkeuksiin. Tämä timpuri oli ajatellut, että meidän olisi helpompi maalata ne maantasalta, kun sitten keikkua yläilmoissa niitä maalaamassa. Mutta siis, loistavaa toimintaa ja tottakai me ne maalasimme!

Ilman pieniä naurettavuuksia ei tietenkään selvitty. Listoittamassa olleet työmiehemme naureskelivat, että he laittavat listaa kiinni ja Hartmannin porukka tulee perässä ja ottaa listat irti, maalari tasoittaa ja maalaa seinät ja timpurit laittavat listat takaisin kiinni. Niinpä, olisi kai ne nyt oikeasti voinu tehdä kuntoon ennen kuin niitä kuuluisia meidän työvaiheita jatkettiin, joihin siis listoituskin kuului. Mutta tehdään nyt näin, kun kerta työvaiheiden organisointi ei ollut mahdollista.

No sitten tultiin ongelmakohtaan, kun homma olikin niin päin, että meidän listoittajien olisi pitänyt jäädä odottamaan, että maalari saa työvaiheensa tehtyä. Minun mielestä heidän ehdotuksensa oli järkevä: he mittaavat ja sahaavat listat oikean mittaisiksi paloiksi, maalari saa rauhassa tehdä työnsä ja sen jälkeen Hartmannin porukka voi kiinnittää listat. Muuten hyvä, mutta Hartmannin porukka ei voinut laittaa seinään kiinni sellaisia listoja, joita meidän listoittajat eivät olleet ensi seinään kiinnittäneet. Oikeasti, jos listassa ei ollut naulan jälkiä niin niitä ei seinään laitettu. Tähän kohtaan jälleen iso PIIIIIP! Tämä asennusporukka toimi vain Hartmannin työmääräyksen mukaisesti, jolloin maalaisjärjen käyttö ei ollut mahdollista. Asia tuli sopia Hartmannin kanssa, niinpä tietenkin…huoh…

Välioviasennukseen päästäessä vastaan tuli yksi liian pieni oviaukko. Levyt irti, aukko suuremmaksi, maalari pakkeloimaan ja maalamaan…Kolmas kerta toden sanoo vai oliko se nyt jo neljäs…


Ylemmässä kuvassa näkyy lisäksi tasokas levytys tai siis ”puun elämistä varten jätetyt raot” kuten asia meille ilmaistiin, rakoja peittämään tarvittiin kourulistat.

Lisäksi hämmennystä herätti ulko-oven asennus ja eristys, jossa työvalineinä oli lekan sijasta toiminut moottorisaha:


Aikaisemman asennusporukan työnjälki oli siis yhä nähtävillä työmaallamme. Ajankohtana nyt siis elettiin syyskuuta. Maksamatta olevan laskun eräpäivä oli siirretetty lokakuun loppuun.

”Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun…”

Viikolla 38 kaikki Hartmannin työt piti sähkö- ja vesikalusteiden asennusta lukuunottamatta olla valmiina. Me tietysti intopinkeänä olimme tilanneet keittiökalusteet, kodinkoneet ja muita kiintokalusteita tontille. Keittiön asentajat tulisivat viikonloppuna viikolla 38.

Ja niin ne tulivatkin ja kyllä niin taas mielet pahoittuivat. Mitä luulette saatiinko rungot paikoilleen? Jos arvasitte ei, niin arvaatte varmaan syynkin: seinät olivat niin kierot ettei runkoja saanut niihin kiinni.


Ei niitä saanut asennettua, vaikka yritti kiiloilla ja muilla vippaskonsteilla. Ja mitä järkeä on tehdä uuteen taloon kiiloilla keittiötä? Onko nyt liikaa vaadittu, että uudessa, vuonna 2012 rakennettavassa, talossa olisi seinät suorassa?

Tässä tilanteessa olisi ollut mukava mittauttaa verenpaineensa tai räjäyttää se mittari. Paavo Väyrysen henkilääkärille terveisiä: Vitutukseen ei voi kuolla!  Se miten tämä projeksi vaikuttaa meidän eliniän lyhenemiseen jää nähtäväksi.

Vinkki ensikertaa rakentaville, noh katsokaas nyt sitten vaihteeksi videoita ”Tänään otsikoissa”: Pahantuulisuus lyhentää ikää Suosittelen miettimään miten pysyä positiivisena  rakennusprojektin ajan?

Hommat päin honkia, mutta laskutus toimiii

Aluksi homma toimi hyvin. Runko tuli pystyyn nopeasti kahden työmiehen voimin ja joka kerta, kun työmaalla kävimme näimme omin silmin, kuinka rakennus alkoi hahmottua. Luvattiinpa meille jopa niin, että rakennusliike saisi työnsä jouluksi valmiiksi, me lähdimme tilaamaan parketteja…

Ei kuulu meidän urakkaan


Tosin jo ennen tätä kananlennon mittaista ”sujuvaavaihetta” kerkesivät kaivinkoneurakoitsija ja rakennusporukka saada aikaan suukopua kaukolämpöputken asentamisesta. Rakennusliike ei voinut kaivaa kaukolämpöputkelle paikkaa, vaan kaivinkoneurakoitsijan piti se tulla tekemään, kun se ”ei kuulun meidän urakkaan”. Kaikki soittelivat meille ja sättivät toisiaan ja me Hartmannin työpäällikölle, joka ei ottanut asiaan kantaa. Oudoksuimme toki jo tässä vaiheessa rakennusporukan asennetta: paljon vähemmän aikaa heillä olisi mennyt, kun olisivat itse kaivaneet pari lapiollista kuin, että kaivinkoneenkuljettaja piti soittaa paikalle. Sen ajan he toki olivat tekemättä mitään. Oudoksuimme myös Hartmannin roolia omien aliurakoitsijoidensa suhteen, heitähän emme koskaan olleet vielä työmaalla nähneet…

Tavaraa alkaa tulla tontille ja aina ilmoittamatta!



No tosiaan, kun näistä pienistä miesten välisistä ”erimielisyyksistä” päästiin ja putket oli paikoillaan, homma jatkui. Tai paikoillaan ja paikoillaan, sillä myöhemmin jouduimme siirtämään portaikon väliseinää, koska kaukolämpöputki olisi ollut teknisessä tilassa oven edessä. Mutta siis, mitäs pienistä, eteenpäin!

Tämän kahden viikon aikana ehdimme jo tuudittautua tunteeseen, että ehkä ongelmamme projektin osalta olivat tässä ja nyt saisimme keskittyä siivouksen lisäksi omaan elämäämme ja jättää tämän projektin osaavien ammattilaisten ja palkkaamamme vastaavan hoitoon. Välillä siinä omassa elämässäkin on tehtävää, mieheni vaihtoi työpaikkaa samaan hässäkkään, minulla oli hoidettavana perikunnan asioita, lapsuuden kotini tyhjäystä ja talonyhtiömme hallituksen hommia, oma työni lisäksi ja sitten kaupan päälle ihan sitä perusarkea.

Etana, etana työmaa ei edisty, saisitko vielä huomiseksi poutaa?


Työmaan etenemisen riemua tosin kesti sen kaksi viikkoa, sen jälkeen työmaalle jäi yksi työmies ja hommat tietysti hidastuivat.

Tämän lisäksi työmaalle tuotiin tavaraa ja voi pojat, että sitä sitten tuotiinkin! Meille oli luvattu myyntivaiheessa, että tavaraa ei tuoda tontille makaamaan. Sitä tuodaan, kun tarvitaan ja siinä järjestyksessä, kun tarvitaan. Tontillemme tuotiin ensimmäisten kuormien joukossa villat, sokkelirouheet, paneelit ja paljon muuta, joita tarvittiin vasta kuukausien päästä, sokkelirouheita melkein puolentoista vuoden päästä! Ja niistä ei koskaan soitettu meille mitään. Illalla, kun töiden jälkeen kävit, oli mahtava todeta, että jaahas ei muuta kun suojaushommiin.

Tulivatpahan ikkunatkin työmaalle ainakin kuukauden ennen kuin niitä kukaan laittoi kiinni! Suureksi onneksemme syksy 2011 oli todella kuiva. En edes uskalla lähteä leikkimään ajatuksella, miten näiden työmaalla makaavien materiaalien kanssa olisi voinut käydä, sateisempana syksynä.  Varsinkin, kun rakennusporukan moraali oli osoittautumassa melko olemattomaksi.

Kattotuolit saapuvat ja ne saatiin
vielä jouhevasti paikoillekin.


Kuten aina jossain vaiheessa Suomen syksyä, sateet kuitenkin alkavat. Kyllä niin kauhulla muistan niitä iltoja, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä ja me vesisateessa yritimme vetää pressuja puutavaran, villojen ja kaiken muun tavaran päälle! Monesti olin iltaisella yksinkin peittelemässä tavaraa, mieheni, kun tekee reissuhommia. Nekös vasta oli riemukkaita hetkiä, oikein laatuaikaa itsensä kanssa! Kuten voitte arvata, nuo pressut eivät paljoa suojaa, kun tuulee ja sataa oikein kunnolla. Vesikattojen saaminen sekä katoksen ja talon päälle olikin suuri helpotus. Meni sitä tavaraa kyllä roskalavallekin.

Katos täynnä tavaraa ja järkyttävässä
sotkussa, kuten koko työmaa!



Työmaassa riitti siivoamista, tässä melkein joka
 päivänen näky. Sitä myöskin ihmettelimme, että miksi
työmaalla oli niin valtava määrä energiajuoma tölkkejä,
no tähän löytyi myöhemmin kyllä selitys!


Jälkiviisastelua ja lunta


Mikään ei ole niin mukavaa ja erittäin järkevääkin, kuin jälkiviisastelu, eikö niin? No tässä kohtaa on helppo todeta, että olisi vain pitänyt tivata kovemmin ja tiukemmalla äänen sävystä jo heti, kun epäilyksemme työmaan etenemisestä heräsivät. Omaan intuitioon kannattaa luottaa!

Nimittäin meidän mielestä työmaa ei edennyt. Keskustelimme vastaavamme kanssa asiasta ja hän sanoi, että tätä menoa he saavat työnsä päätökseen ehkä maaliskuussa, no ei ihan! Hän myös sanoi, että ottaa yhteyttä Hartmanniin ja kysyy työmaan etenemisestä ja soittaa myös rakennusliikkeeseen saisiko työmaalle toista miestä. Tällöin elettiin marraskuuta. Onneksi lumi antoi vielä odottaa itseään.

Päätimme keskenämme olla hermostumatta ja aloittaa mitään hoputuskampanjaa. Ajattelimme myös naivisti, että kyllä kai ammattilaiset osaavat, eikä meidän tarvitse joka asiaan puuttua. Ja kuinka väärässä olimmekaan, tässä kohtaa olisi pitänyt jo tajuta työntää se nokkansa, joka asiaan ja langat kuumina karjua sekä Hartmannin ja PJ Centerin suuntaan!

Aikaa kului, työmaalle tuli toinenkin työmies, sen toisen veli. Joulukuussa tuli lumi ja meillä mitta täyteen. Tällä kertaa meitä huolestutti työmaan etenemisen ja suojaamisen lisäksi se fakta, että talo ei ollut läheskään ”säältäsuojassa”.

Puutavaraa lumessa


Useita työvaiheitä oli aloitettu, itse asiassa kymmeniä ja kaikki olivat kesken. Ulkoa ei ollut kaikki levyt kiinni, kun sisällä oli jo aloitettu laittamaan villaa seiniin. Nyt jo ensikertalainenkin tajuaa, että homma ei näin mene. Tällä kertaa iltaisella sai pressujen lisäksi nyppiä märkää villaa seinistä.

 

Kuvat on otettu joulukuussa. Ikkunatkin
on vielä osasta asentamatta (kuvassa pressun alla)
 ja levytys kesken.
 
 
 Levytys on kesken. Ei siinä mitään, mutta kun samalla
 sisällä laitetaan villaa seiniin, niin sehän on jo idioottimaista!
 

 

Ylhäällä näkyy ”taivas” ja pihalla sataa lunta!


No kappas vaan, löytyihän sopimuksesta hyvä selitys, jolla tästä yritettiin päästä: suojaus kuuluu asiakkaalle! Mutta onhan se nyt aivan mahdotonta, kun työvaiheet tehdään aivan epäloogisessa järjestyksessä. Olisiko meidän oikeasti pitänyt kasata omat telineet ja kiivetä laittamaan pressuja talon seinien suojaksi, villoitusta suojaamaan. Vai olisiko oikeasti voinut ensin levyttää valmiiksi ja villoittaa vasta sen jälkeen? Vastaavamme lupasi huolehtia ettei märkää villaa mene seiniin, toivottavasti tämä pitää paikkansa.

Ei kuulu kenenkään urakkaan


Samaan aikaan alkoi vääntö Hartmannin kanssa urakan rajoista. Ensimmäisiä riidan aiheita oli bitumi. Talomme on puurunkoinen ja tuulensuojalevyllä, mutta julkisivu on muurattu ja rapattu. Muuraus ja rappaus ei kuulunut Hartmannin pakettiin, siitä olimme kaikki samaa mieltä. Julkisivun muuraus oli alkuperäisen aikataulun mukaan suunniteltu tehtäväksi marras-joulukuulla, kun lämmin syksy sen olisi mahdollistanut. Mutta laulun sanoin: ”kevät toi, kevät toi muurarin.” Ja se kevät oli toukokuuta!

Kivijalka tehtiin siis heti piirrustuksia myöten, ja lisähinnasta, leveämmäksi muurausta varten. Mutta kun tultiin vaiheeseen, että kivijalan ja gyproc -levyn väliin piti polttaa bitumihuopaa, ei tämä kuulunutkaan urakkaan.

Mikä ihmeen bitumi? Me emme nyt varsin olisi osanneet tilata koko taloa ilman bitumia, kun emme olleet tästä aikaisemmin edes kuulleet. Joten ei muuta kuin vääntämään Hartman kodin kanssa! No samalla saimme myös virallisen vahvistuksen, että myyjämme oli lähtenyt. Pyysimme myös uuden yhteyshenkilön nimeä ja niinpä jalosti myyntipuolen johtohahmo lupasi yhteyshenkilöksemme. Sehän sujuikin, kuin tanssi…siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

Vääntö tuotti tulosta ja rakennusliike määrättiin bitumin asentamaan. No ei sitten sekään mennyt ihan putkeen!

Seuraavista asioista on laitettu viestiä menemään Joulukuussa, mitkä olivat pielessä (tekstistä poistettu henkilöiden nimiä):

– bitumi, kuten kuvasta näkyy noin asennettuna ei paranna tilannetta. Myös rakennusliikeen tj kävi myöhemmin lauantaina ja kyseli kuka bitumit on noin päin honkia asentanut (hänen työmiehensä)…Onhan bitumin alle laitettu uretaani?

 

Lumi pääsee seinälevyn ja kivijalan väliin. Seinät kostuvat ja
sulaessaan vesi valuu kivijalkaa pitkin alapohjaan.

– perjantaina villa oli märkää alakerran mh:n päädynpuoleisessä seinässä, la laitettu pressut ylös, tarkastettava onko villa vielä märkää. Kaikki märkä villa pois seinistä!
– olohuoneen päädyn puolesesta ulkoseinästä on ikkunan alta kyprokkilevy rikki ja alta paistava villa on märkää, tähän pitää vaihtaa uusi levy tilalle
– keittiön ikkunnan alla kyprokki on ”mutkalla” ja siinä on jotain osumajälkiä, tulee paikata ja katsoa, että levy oikenee kun siihen laitetaan sisäpuolelle koolaus
– välikattoon nostettu puutavara on märkää ja se täytyy varmistaa, että kuivuu
– sunnuntaina satanut vesi/lumi yläkerran avonaisesta ikkuna-aukosta sisälle lattialle
– tärkeää olisi nyt saada talo siihen malliin, että saisi lämmöt päälle

Lämmöt muuten saatiin päälle helmikuussa!

Joku asia kuitenkin toimii kuin rasvattu!

Ja se onkin sitten laskutus! Hartman kodin ehtojen mukaan laskutuserät lähetetään xx päivää runkotoimituksen alkamisesta. Se on sitten ihan sama onko työmaa edennyt sitä vauhtia, tavaraa tulee ja sitä myöten laskua. Jos työmaa ei etene, niin silloin asiakas maksaa etukäteen. Tämä on saamamme käsityksen mukaan jo kuluttajansuojalain vastaista. Rakennusprojektissa ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään pidä maksaa etukäteen! 

Ja kuluttajansuojalaki on muuten se laki, jota näihin valmistalokauppoihin sovelletaan. Tämä asia tuntui olevan ainakin Hartman kodille hepreaa. Ja muuten kuluttajansuojalaki on se sama laki, jota noudatetaan kaikessa muussakin kuluttajakaupassa, ostitpa sitten kännykän tai kynän!

Vinkki numero neljä on kehoitus olemaan tiukka ja vaativa projektin alusta alkaen. Olkaa rasittavia ja kysykää. Älkää luottako, että homma toimii vaan selvittäkää tai pyytäkää vastaavanne selvittämään. Pitäkää kiinni oikeuksistanne ja tuntekaa lait ja asetukset, jota kaupassa noudatetaan!

Kuluttajansuojalaki luku 9 Taloelementtien kauppa ja rakennusurakka
RYL (rakentamisen yleiset laatuvaatimukset)