Hommat päin honkia, mutta laskutus toimiii

Aluksi homma toimi hyvin. Runko tuli pystyyn nopeasti kahden työmiehen voimin ja joka kerta, kun työmaalla kävimme näimme omin silmin, kuinka rakennus alkoi hahmottua. Luvattiinpa meille jopa niin, että rakennusliike saisi työnsä jouluksi valmiiksi, me lähdimme tilaamaan parketteja…

Ei kuulu meidän urakkaan


Tosin jo ennen tätä kananlennon mittaista ”sujuvaavaihetta” kerkesivät kaivinkoneurakoitsija ja rakennusporukka saada aikaan suukopua kaukolämpöputken asentamisesta. Rakennusliike ei voinut kaivaa kaukolämpöputkelle paikkaa, vaan kaivinkoneurakoitsijan piti se tulla tekemään, kun se ”ei kuulun meidän urakkaan”. Kaikki soittelivat meille ja sättivät toisiaan ja me Hartmannin työpäällikölle, joka ei ottanut asiaan kantaa. Oudoksuimme toki jo tässä vaiheessa rakennusporukan asennetta: paljon vähemmän aikaa heillä olisi mennyt, kun olisivat itse kaivaneet pari lapiollista kuin, että kaivinkoneenkuljettaja piti soittaa paikalle. Sen ajan he toki olivat tekemättä mitään. Oudoksuimme myös Hartmannin roolia omien aliurakoitsijoidensa suhteen, heitähän emme koskaan olleet vielä työmaalla nähneet…

Tavaraa alkaa tulla tontille ja aina ilmoittamatta!



No tosiaan, kun näistä pienistä miesten välisistä ”erimielisyyksistä” päästiin ja putket oli paikoillaan, homma jatkui. Tai paikoillaan ja paikoillaan, sillä myöhemmin jouduimme siirtämään portaikon väliseinää, koska kaukolämpöputki olisi ollut teknisessä tilassa oven edessä. Mutta siis, mitäs pienistä, eteenpäin!

Tämän kahden viikon aikana ehdimme jo tuudittautua tunteeseen, että ehkä ongelmamme projektin osalta olivat tässä ja nyt saisimme keskittyä siivouksen lisäksi omaan elämäämme ja jättää tämän projektin osaavien ammattilaisten ja palkkaamamme vastaavan hoitoon. Välillä siinä omassa elämässäkin on tehtävää, mieheni vaihtoi työpaikkaa samaan hässäkkään, minulla oli hoidettavana perikunnan asioita, lapsuuden kotini tyhjäystä ja talonyhtiömme hallituksen hommia, oma työni lisäksi ja sitten kaupan päälle ihan sitä perusarkea.

Etana, etana työmaa ei edisty, saisitko vielä huomiseksi poutaa?


Työmaan etenemisen riemua tosin kesti sen kaksi viikkoa, sen jälkeen työmaalle jäi yksi työmies ja hommat tietysti hidastuivat.

Tämän lisäksi työmaalle tuotiin tavaraa ja voi pojat, että sitä sitten tuotiinkin! Meille oli luvattu myyntivaiheessa, että tavaraa ei tuoda tontille makaamaan. Sitä tuodaan, kun tarvitaan ja siinä järjestyksessä, kun tarvitaan. Tontillemme tuotiin ensimmäisten kuormien joukossa villat, sokkelirouheet, paneelit ja paljon muuta, joita tarvittiin vasta kuukausien päästä, sokkelirouheita melkein puolentoista vuoden päästä! Ja niistä ei koskaan soitettu meille mitään. Illalla, kun töiden jälkeen kävit, oli mahtava todeta, että jaahas ei muuta kun suojaushommiin.

Tulivatpahan ikkunatkin työmaalle ainakin kuukauden ennen kuin niitä kukaan laittoi kiinni! Suureksi onneksemme syksy 2011 oli todella kuiva. En edes uskalla lähteä leikkimään ajatuksella, miten näiden työmaalla makaavien materiaalien kanssa olisi voinut käydä, sateisempana syksynä.  Varsinkin, kun rakennusporukan moraali oli osoittautumassa melko olemattomaksi.

Kattotuolit saapuvat ja ne saatiin
vielä jouhevasti paikoillekin.


Kuten aina jossain vaiheessa Suomen syksyä, sateet kuitenkin alkavat. Kyllä niin kauhulla muistan niitä iltoja, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä ja me vesisateessa yritimme vetää pressuja puutavaran, villojen ja kaiken muun tavaran päälle! Monesti olin iltaisella yksinkin peittelemässä tavaraa, mieheni, kun tekee reissuhommia. Nekös vasta oli riemukkaita hetkiä, oikein laatuaikaa itsensä kanssa! Kuten voitte arvata, nuo pressut eivät paljoa suojaa, kun tuulee ja sataa oikein kunnolla. Vesikattojen saaminen sekä katoksen ja talon päälle olikin suuri helpotus. Meni sitä tavaraa kyllä roskalavallekin.

Katos täynnä tavaraa ja järkyttävässä
sotkussa, kuten koko työmaa!



Työmaassa riitti siivoamista, tässä melkein joka
 päivänen näky. Sitä myöskin ihmettelimme, että miksi
työmaalla oli niin valtava määrä energiajuoma tölkkejä,
no tähän löytyi myöhemmin kyllä selitys!


Jälkiviisastelua ja lunta


Mikään ei ole niin mukavaa ja erittäin järkevääkin, kuin jälkiviisastelu, eikö niin? No tässä kohtaa on helppo todeta, että olisi vain pitänyt tivata kovemmin ja tiukemmalla äänen sävystä jo heti, kun epäilyksemme työmaan etenemisestä heräsivät. Omaan intuitioon kannattaa luottaa!

Nimittäin meidän mielestä työmaa ei edennyt. Keskustelimme vastaavamme kanssa asiasta ja hän sanoi, että tätä menoa he saavat työnsä päätökseen ehkä maaliskuussa, no ei ihan! Hän myös sanoi, että ottaa yhteyttä Hartmanniin ja kysyy työmaan etenemisestä ja soittaa myös rakennusliikkeeseen saisiko työmaalle toista miestä. Tällöin elettiin marraskuuta. Onneksi lumi antoi vielä odottaa itseään.

Päätimme keskenämme olla hermostumatta ja aloittaa mitään hoputuskampanjaa. Ajattelimme myös naivisti, että kyllä kai ammattilaiset osaavat, eikä meidän tarvitse joka asiaan puuttua. Ja kuinka väärässä olimmekaan, tässä kohtaa olisi pitänyt jo tajuta työntää se nokkansa, joka asiaan ja langat kuumina karjua sekä Hartmannin ja PJ Centerin suuntaan!

Aikaa kului, työmaalle tuli toinenkin työmies, sen toisen veli. Joulukuussa tuli lumi ja meillä mitta täyteen. Tällä kertaa meitä huolestutti työmaan etenemisen ja suojaamisen lisäksi se fakta, että talo ei ollut läheskään ”säältäsuojassa”.

Puutavaraa lumessa


Useita työvaiheitä oli aloitettu, itse asiassa kymmeniä ja kaikki olivat kesken. Ulkoa ei ollut kaikki levyt kiinni, kun sisällä oli jo aloitettu laittamaan villaa seiniin. Nyt jo ensikertalainenkin tajuaa, että homma ei näin mene. Tällä kertaa iltaisella sai pressujen lisäksi nyppiä märkää villaa seinistä.

 

Kuvat on otettu joulukuussa. Ikkunatkin
on vielä osasta asentamatta (kuvassa pressun alla)
 ja levytys kesken.
 
 
 Levytys on kesken. Ei siinä mitään, mutta kun samalla
 sisällä laitetaan villaa seiniin, niin sehän on jo idioottimaista!
 

 

Ylhäällä näkyy ”taivas” ja pihalla sataa lunta!


No kappas vaan, löytyihän sopimuksesta hyvä selitys, jolla tästä yritettiin päästä: suojaus kuuluu asiakkaalle! Mutta onhan se nyt aivan mahdotonta, kun työvaiheet tehdään aivan epäloogisessa järjestyksessä. Olisiko meidän oikeasti pitänyt kasata omat telineet ja kiivetä laittamaan pressuja talon seinien suojaksi, villoitusta suojaamaan. Vai olisiko oikeasti voinut ensin levyttää valmiiksi ja villoittaa vasta sen jälkeen? Vastaavamme lupasi huolehtia ettei märkää villaa mene seiniin, toivottavasti tämä pitää paikkansa.

Ei kuulu kenenkään urakkaan


Samaan aikaan alkoi vääntö Hartmannin kanssa urakan rajoista. Ensimmäisiä riidan aiheita oli bitumi. Talomme on puurunkoinen ja tuulensuojalevyllä, mutta julkisivu on muurattu ja rapattu. Muuraus ja rappaus ei kuulunut Hartmannin pakettiin, siitä olimme kaikki samaa mieltä. Julkisivun muuraus oli alkuperäisen aikataulun mukaan suunniteltu tehtäväksi marras-joulukuulla, kun lämmin syksy sen olisi mahdollistanut. Mutta laulun sanoin: ”kevät toi, kevät toi muurarin.” Ja se kevät oli toukokuuta!

Kivijalka tehtiin siis heti piirrustuksia myöten, ja lisähinnasta, leveämmäksi muurausta varten. Mutta kun tultiin vaiheeseen, että kivijalan ja gyproc -levyn väliin piti polttaa bitumihuopaa, ei tämä kuulunutkaan urakkaan.

Mikä ihmeen bitumi? Me emme nyt varsin olisi osanneet tilata koko taloa ilman bitumia, kun emme olleet tästä aikaisemmin edes kuulleet. Joten ei muuta kuin vääntämään Hartman kodin kanssa! No samalla saimme myös virallisen vahvistuksen, että myyjämme oli lähtenyt. Pyysimme myös uuden yhteyshenkilön nimeä ja niinpä jalosti myyntipuolen johtohahmo lupasi yhteyshenkilöksemme. Sehän sujuikin, kuin tanssi…siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

Vääntö tuotti tulosta ja rakennusliike määrättiin bitumin asentamaan. No ei sitten sekään mennyt ihan putkeen!

Seuraavista asioista on laitettu viestiä menemään Joulukuussa, mitkä olivat pielessä (tekstistä poistettu henkilöiden nimiä):

– bitumi, kuten kuvasta näkyy noin asennettuna ei paranna tilannetta. Myös rakennusliikeen tj kävi myöhemmin lauantaina ja kyseli kuka bitumit on noin päin honkia asentanut (hänen työmiehensä)…Onhan bitumin alle laitettu uretaani?

 

Lumi pääsee seinälevyn ja kivijalan väliin. Seinät kostuvat ja
sulaessaan vesi valuu kivijalkaa pitkin alapohjaan.

– perjantaina villa oli märkää alakerran mh:n päädynpuoleisessä seinässä, la laitettu pressut ylös, tarkastettava onko villa vielä märkää. Kaikki märkä villa pois seinistä!
– olohuoneen päädyn puolesesta ulkoseinästä on ikkunan alta kyprokkilevy rikki ja alta paistava villa on märkää, tähän pitää vaihtaa uusi levy tilalle
– keittiön ikkunnan alla kyprokki on ”mutkalla” ja siinä on jotain osumajälkiä, tulee paikata ja katsoa, että levy oikenee kun siihen laitetaan sisäpuolelle koolaus
– välikattoon nostettu puutavara on märkää ja se täytyy varmistaa, että kuivuu
– sunnuntaina satanut vesi/lumi yläkerran avonaisesta ikkuna-aukosta sisälle lattialle
– tärkeää olisi nyt saada talo siihen malliin, että saisi lämmöt päälle

Lämmöt muuten saatiin päälle helmikuussa!

Joku asia kuitenkin toimii kuin rasvattu!

Ja se onkin sitten laskutus! Hartman kodin ehtojen mukaan laskutuserät lähetetään xx päivää runkotoimituksen alkamisesta. Se on sitten ihan sama onko työmaa edennyt sitä vauhtia, tavaraa tulee ja sitä myöten laskua. Jos työmaa ei etene, niin silloin asiakas maksaa etukäteen. Tämä on saamamme käsityksen mukaan jo kuluttajansuojalain vastaista. Rakennusprojektissa ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään pidä maksaa etukäteen! 

Ja kuluttajansuojalaki on muuten se laki, jota näihin valmistalokauppoihin sovelletaan. Tämä asia tuntui olevan ainakin Hartman kodille hepreaa. Ja muuten kuluttajansuojalaki on se sama laki, jota noudatetaan kaikessa muussakin kuluttajakaupassa, ostitpa sitten kännykän tai kynän!

Vinkki numero neljä on kehoitus olemaan tiukka ja vaativa projektin alusta alkaen. Olkaa rasittavia ja kysykää. Älkää luottako, että homma toimii vaan selvittäkää tai pyytäkää vastaavanne selvittämään. Pitäkää kiinni oikeuksistanne ja tuntekaa lait ja asetukset, jota kaupassa noudatetaan!

Kuluttajansuojalaki luku 9 Taloelementtien kauppa ja rakennusurakka
RYL (rakentamisen yleiset laatuvaatimukset)


8 vastausta artikkeliin ”Hommat päin honkia, mutta laskutus toimiii

  1. Anu H

    Mielellään millilleen eikä sinne päin sentilleen, ettei Laukaan kaltaisia tragedioita enää tapahtuisi! Ja jos nyt sen 50 vuotta tässä asustaa, niin olishan ihan luksusta saada taulunsa seinälle ja vieläpä suoraan…

    -Anu

    Vastaa
  2. Anonymous

    Ei talon rakentamisen tarvitse olla millintarkkaa rakettitiedettä.
    Asuntorakennushan on jo purkukuntoinen 50 vuoden päästä.
    Kaikki yli 50 vuoden muu on oikeasti tekohengitystä,ja talo tarvitsee
    silloin jo joka tapauksessa nuorennuksen,jolloin kannattaa rakentaa uusi.
    Jos vaan on oma eikä vuokratontti.

    Vastaa
  3. Anonymous

    Sopimuspaperit pitää tottakai lukea läpi. Mutta se, että myyjän taholta tehdään asiakirjat näinkin tulkinnan varaisiksi, on asiakkaan harhaanjohtamista. Siinä ei hyvä heilu pidemmän päälle. Jos viime kädessä todetaan, että sopimuksessa tai sen liitteissä on vähänkin tulkinnan varaa, niin useimmiten ristiriita todetaan asiakkaan hyväksi. Myyvällä osapuolella on velvollisuus laatia selkeät paperit mistä selkenee kokemattomillekin asiakkaille, että mihin ovat sitoutumassa. Vaikuttaa vaan vahvasti siltä, että tässäkin laaditaan tarkoituksella tulkinnan varaiset paperit juuri näitä vääntöjä varten. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tätä purematta niele ja itsekin kuulun siihen samaan sakkiin.

    Vastaa
  4. Anonymous

    Kiitos, että kirjoitat tätä blogia. Moni ”asiantuntija” voi tulla viisastelemaan, että kyllä tuo ja tämä asia olisi pitänyt itse tietää. Eikä pidä, koska ei siellä sopimuksissa lue että tuotteen ostajan tulee olla rakennusalan ammattilainen. Talopaketti ostetaan yleensä silloin, kun koetaan että omat taidot tai aika ei riitä alusta asti itse tekemiseen. Tämäkö oikeuttaa silloin vedättämään kuluttajaa kaikin mahdollisin tavoin? Nämä asiat pitää tulla päivän valoon ja kyseenalaistaa rakennusalan moraali.

    Vastaa
    1. Anonymous

      Kaikkea ei tarvitse tietää, saatika osata. Mutta jokaisen luulisin elämänsä aikana oppineen, että paperit pitää lukea ennen kun nimensä alle laittaa. Vaikka kuinka myyjä sanoisi ettei koske ostajaa tai tarvitse välittää. Tuskin kukaan pankissakaan laittaa nimeään paperiin lukematta ensin. Ehkäpä olisi peiliin katsomisen paikka, niin myyvällä kuin ostavallakin taholla.

      Vastaa
  5. Anonymous

    Juurikin niin järjetööntä!!!
    Onneksi tajusimme kysyä tuota toimitusjuttua jo kauppoja tehdessä ja meille luvattiin, ettei kaikkea tarvi heti ottaa tontille…Meillä on tupa tehty paljolti ittekseen(Hartsu teki säältä suojaan ja sitte loput tuli tavarana) ja tiedossa on ollu, ettei tää iso talo ny ihan vuades oo valamis..terassivärkkejä olisivat tuaneet jo alkuvuadesta -11, jos olis annettu, ja toivatkin ilmoittamatta, soitimme ja käskimme hakia puutavaran pois ja tuomaan sen vasta sitten ku tarvitsisimme..tyhmäkin tajuaa, että tualla ne nyt olis kasoos jo monta kertaa mädäntyny, jos olisivat tontille jääneet..
    Ja sitten tua laskutus..Yrittivät juuri vuoden vaihteessa laskuttaa viimeistä 5% erää, vaikka tavaraa on vielä ”sisällä” ja urakkahommia tekemättä..ja ne hommat saa tehtyä vasta kesällä..en todellakaan ole maksamassa laskua, ennen kun olen jokaasenki lauda, listan ja laastisäkin hyvityksineen tuasta firmasta saanut!!!!!

    Vastaa
  6. Mika

    Samoin. Vaikka tämmöinen on erittäin surullista luettavaa, on tämä kuitenkin ollut äärimmäisen jännittävä jatkokertomus. Jos dekkaria lukiessa koko ajan pyörii mielessä, että kuka se nyt mahtaa olla se murhaaja, niin tätä lukiessa pyörii mielessä vähän samoin, että mikä mahtaa olla tämän kaiken lopputulos, ja missä vaiheessa ollaan nykytilanteessa…

    No, kaikki aikanaan – kai tämä kohta selviää, jos nyt mennään jo jossain viime kevään tilanteessa?

    Tuntuu muuten, että taitaa olla rakentamisessa aika yleisiäkin nämä rajapintaongelmat, että ”joku asia ei kuulu kellekään”. Ja että sopiksesta luetaan jo rivinvälitkin, että vastuussa olisikin joku muu, esimerkiksi tilaaja eli rakennuttaja itse. Jotenkin myös rakennusalalla tuntuu olevan kovin yleistä se, että kokeillaan kuinka keskeneräisenä tai kuinka paljon väärin tehtynä joku työ saatettaisiin siltikin (epähuomiossa) mennä läpi ja tulla hyväksytyksi. Ja kokeilun halua löytyy, vaikka nämä asiat tulevat aina 2-vuotistakuun aikana esille. Voisiko rakennusmiehen lisäksi yhtä huolimattomasti toimia joku muu? Esim. kirurgi? Tai lentäjä? Kokki? Jos käyttää näiden palveluksia, niin odottaako asiakas ilman omaa valvontaakin saavansa sitä mitä pitääkin?

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Anonymous Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.