Parissa viime tekstissä olen jo vähän vihjannut kutsusta neuvotteluun Hartmannin kanssa. Nyt on tullut tämän tarinan vuoro. Kuulumisina tästä päivästä kerrottakoon, että maalattu on, pihaan ei ole vielä tehty mitään, sisutus on vielä vaiheessa, haastattelu Meidän Talo -lehteen on tulossa ja onneksi on kesä!

Helmikuu 2013 ja neuvottelupöytään tiemme käy

Tosiaan noin kaksi viikkoa ensimmäisen blogikirjoituksen jälkeen puhelimeni soi. Soittaja oli myyntijohtaja Hartman Raudasta, hänen vastuullaan oli rakentamisen ja sisustamisen kautta myös Hartman Rauta Oy:n brändi Hartman Koti. Niin selvyyden vuoksi mainittakoon, että Hartman Kotia siis myy eri yhtiö kun tekee. Brändi on Hartman Rauta Oy:n, joka on Vaasalainen yli 150 -vuotias perheyritys.

Myyntijohtaja oli asiallinen mies, ihan oikeasti. Harmi, että puhelinsoitto tuli aivan liian myöhään ja harmi että hän ei suostunut kanssamme neuvottelupöytään 29.10.2012. Sieltä nimittäin nimi oli tuttu, myös hän oli saanut tiedoksi silloisen neuvottelun peruutuksen syineen.

Keskustelimme siis mahdollisuudesta neuvotteluun, jossa hierottaisiin mitä ilmeisimmin sopua riitamme. Ilmoitin jo puhelimessa, että aika ei ollut kullannut muistoja, eikä ne vielä tänäkään päivänä ole saaneet kultareunusta ympärilleen. Lupasin kysyä asiasta mieheltäni ja asianajajaltamme.

Kysyin muuten myös miksi meidän työmaan ensimmäinen rakennusliike edelleen mainostaa sivuillaan rakentavansa Hartman koteja? Ei kuulemma rakentanut enää, myyntijohtaja lupasi itse olla yhteydessä rakennusliikkeeseen ja pyytää poistaa väärät tiedot sivuilta.

MIKSI? Mehän olimme saaneet heidän asianajajansa vastauksen. Koska mikään ei ollut mennyt sen mukaan pieleen, työn jälki ei ollut huonoa, hyvää rakennustapaa oli noudatettu, kuten myös huolellisuutta. Työmaa ei myöskään ollut viivästänyt.

Neuvottelu sovittiin asianajajamme toimistolle. Paikalla olimme me (jäljempänä rakennuttajat), asianajajamme, Hartman Raudan myyntijohtaja sekä heidän asianajajansa. Neuvottelu oli asiallinen ja se käytiin hyvässä hengessä. Lopputulos ei tosin tuonut osapuolia tyydyttävää sopua.

Vaihtoehtoja he esittivät meille kolme. Ensimmäinen oli odottaa kuluttajariitalautakunnan päätöstä, ilmoitettu käsittelyaika on 15 kk. Toinen vaihtoehto oli neuvotella sovinnosta ja kolmas heidän vaihtoehtonsa, jos neuvottelu ei tuo sovintoa: rakennuttajien haastaminen käräjille. Aikaa kuluttajariitalautakunnan päätöksen odotteluun heillä ei ollut. Luonnollisesti tämän tapaamisen tarkoitus oli kohta kaksi. Siitä siis liikkeelle.

Heidän tarjouksensa oli nolla euroa, me pidimme kiinni kuluttajariitalautakunnassa olevasta vaatimuksesta, joka sisältää talon arvonalennuksen, korvauksen viivästyksestä ja välillisistä kuluista, johtuen rakentajan huolimattomuudesta. Seuraava tarjous oli jo arvokkaampi, mutta ei sellainen, että saisimme edes talossa jo ilmenneet viat korvattua, saati vastaisi arvonmenetyksestä tehdyn raportin arviota. Emme suostuneet, mutta teimme vastatarjouksen.

Neuvottelussa tuli myös selväksi, että me vaadimme talomme korjaamista tai kustannusten kattamista sekä korvausta arvonalenemisesta. He puolestaan neuvottelivat yritykseensä työrauhaa, jota blogi mitä ilmeisimmin rikkoi.

Vastatarjoustamme ei hyväksytty, mutta saimme uuden tarjouksen. Tämä oli nyt ota tai jätä. Eipä siinä olisimmehan me voineet rahan ottaa, mutta kun ehtoihin kuului, että meidän tuli allekirjoittaa salassapitosopimus ja minun tuli poistaa blogi. Tämä soti pahasti oikeustajuamme vastaan.

Erityisesti vaakakupissa painoi viestit samanlaisissa tilanteissa olevilta perheiltä. Kolmen pienen lapsen vanhemmilta, jotka laittoivat kiitoksen blogista. He olivat samanlaisen helvetin keskellä, saman firman kanssa ja kolmen pienen lapsensa kanssa. Heillä ei vaan ollut keinoja taistella vastaan, aika meni arjen pyörittämiseen. Kirjoittamiseen heillä ei ollut aikaa. Myös heidän unelmansa kodista oli pirstaleina.

Sovimme, että palaamme viikon kuluttua asiaan. Olimme päätöksemme tehneet. Hyväksyisimme Hartmannin tarjoaman rahallisen korvauksen talomme korjaukseen. Vaikka summa oli vain 53% siitä mitä kuluttajariitalautakunnassa vaadimme. Salassapitosopimusta emme halunneet allekirjoittaa, koska 1) olimme saaneet Hartmannin asianajajalta vastauksen, jonka mukaan projektissa ei ollut mitään mennyt pieleen, miksi siitä ei saisi kirjoittaa? ja 2) katsoimme, että kuluttajariitalautakuntaan tekemällämme valituksella ja blogilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Me olimme sopimassa kuluttajariitalautakuntaan tekemämme valituksen pohjalta korvauksista, he olivat mitä ilmeisimmin vaientamassa blogia ja meitä. Tuntui, että meidän talo ja sen virheet eivät heitä kiinnostaneet.

MIKSI talotehdas tarjoaa rahaa, jos projektissa ei mikään ole mennyt pieleen?

Hartmannista ei ole kuulunut tämän jälkeen mitään, heidän tarjouksensa meni umpeen puolitoista viikkoa neuvottelujen jälkeen. Tai no onhan, teknisen tilan uretaanisotkut tultiin siistimään viime viikolla, tästä jo viime tekstissä kiitokseni laitoinkin.

Ahdistus ja puhdistus

Olenko katunut päätöstä? Ei käy kieltäminen, olisimme varmasti päässeet helpommalla. Asiat olisivat selvillä eikä yhä avoimena kuten nyt. Mutta ajatus siitä, että tästä blogista voisi olla hyötyä jollekin toiselle perheelle, ajatus siitä, että kenenkään ei tarvitsisi käydä samaa läpi kantaa edelleen ja jopa yltiöpositiivinen ajatus siitä, että asioita voitaisiin muuttaa tietoisuuden lisääntyessä, on täysin tämän arvoista ja sitä arvoa ei rahalla mitata.

Myös se asia vaivaa edelleen, että paljonko tällaisia tapauksia on? Niin talopakettifirmojen, enkä tarkoita nyt pelkästään Hartmannia,  kanssa taistelevia, mutta myös perheitä, joilla on käsissään hometaloja ja muuten pieleen menneitä projekteja. Millainen rakennuskanta meillä Suomessa on muutaman vuoden kuluttua, jos rakentamisen taso on tämä? Maneeseja kaatuu, halleja sortuu, julkiset rakennukset ovat homeessa ja nyt myös omakotitalorakentamisen laatu alkaa olla todella luokatonta.

Miten tarina tästä jatkuu, sitä ei tiedä kirjoittaja itsekään. Mitä ilmeisimmin odotamme haastetta käräjille. Kuluttajariitalautakunnan valitus on ollut sisällä n. 7kk eli toinen mokoma on sitä odottelua jäljellä.

Aurinko paistaa ja talommekin on vielä pystyssä. Onnellinen en vielä tästä talosta osaa olla ja kodiksi sitä ei meillä edelleenkään kutsuta. Seuraava projektimme on sisustaminen loppuun ja piha, sen tekemisestä voisin kirjoitella. Katsotaan miten tämän projektin kanssa käy, nyt voin ainakin heti kättelyssä sanoa, että tehkää kunnolla, kirjoitan blogia! Siinäpä myös viimeinen vinkkini ensirakentajille, kirjoittakaa blogia!