Avainsana-arkisto: Seinäjoen kaupunki

Suomi, lupamenettelyn luvattu maa!

Sitä tämä todella on tai ainakin Seinäjoen kaupunki! Se naiivi käsitys siitä, että omalle tontillesi saat rakentaa mitä haluat, ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan tässä kaupungissa.

 

Pulpettikatot pannassa

Yhden talofirman myyjä, josta tarjousta myös kysyimme, antoi meille kullanarvoisen vinkin: menkää ajoissa suunnitelmienne kanssa kaupungin lupainsinöörin puheille. Jos emme olisi huhtikuussa menneet ensimmäistä kertaa, meillä ei varmasti olisi vieläkään lupaa! No ei, vaan saimmehan me leiman papereihimme jo heinäkuussa 2011. Kauhealla kiireellä, juuri ennen kuin kaikki osapuolet arkkitehtiä myöten olivat jäämässä lomalle. No mihin tämä aika sitten oikein hurahti?

 

Todettakoon jatkon osalta tähän kohtaan kaksi juonenkulun kannalta merkityksellistä asiaa:
1) alueen asemakaavassa määrättiin kattojen kaltevuudeksi 1:1,5-1:2,5
2) alueen asemaakaavassa määrättiin kattojen väri punaiseksi koko alueella.

 

Tämä aika ennen koko rakentamisen alkamista oli kyllä niin erikoisia vaiheita täynnä, että mistähän tämän tarinan aloittaisi. Aikaa vievää ja asioita hankaloittavaa oli jo heti kättelyssä se, että kaupungin lupaviranomaista ei saanut sähköpostilla eikä puhelimelle kiinni, vaan menemällä hänen toimistoonsa tiettynä aikana päivästä. Arvatkaa oliko siellä muutama muukin kaupungissa, jossa rakennustahti oli tuolloin koko maan toiseksi vilkkainta…

 

Ensimmäinen haaveemme talolle oli Kastellin Plazia. Kävimme katsomassa myös kyseistä mallia valmiina ja se oli, ja on edelleen, upea. Meidän ruokakunnassa kun on sen kaksi aikuista ja kaksi koiraa, niin koko olisi riittänyt mainiosti. Mutta tälle mallille sanottiin lupavirastossa heti suoralta kädeltä, ei. Kävipä asia kaupungin julkisivutoimikunnassa lausunnollakin, joka kuului näin: ”Päätös: Suositellaan kaavanmukaista harjakattoratkaisua. Pulpettikatto ei ainakaan esitettyjen suunnitelmien mukaan sovellu ympäristöön.”

 

Saatuamme tuon kielteisen päätöksen, meille suullisesti luvattiin, että tuo tyyli voisi mennä läpi, jos kyseessä olisi kaksikerroksinen talo. Selvä, kahteen kerrokseen sitten! Onneksi ystävällämme oli piirrosohjelma ja pitkää pinnaa lähteä piirtämään kanssamme pohjaa, jonka esikuva oli Jämerän Tiikerinsilmä. Tämä mallia en enää löytänyt heidän sivuiltaan, mutta kuvan löysin. Tiikerinsilmässä tosin oli liikaa neliöitä, lähes 190, joten siitä unelmasta oli jo jouduttu luopumaan.
 
 

 

Parin ystävämme kanssa pidetyn iltapalaverin jälkeen meillä oli paperilla 161m2 talo, jossa oli kaikki mitä halusimme. Kun talotoimittaja oli valittu ja ensimmäiset julkisivukuvat saatu ulos elettiin jo kuitenkin kesäkuun alkua. Sitten jälleen lupainsinöörin pakeille ja ta-daa, vastaus on EI! Voin kertoa, että meinasi järki lähteä päästä. Tiukan väännön jälkeen pohja todettiin ok:ksi, mutta katon kaltevuus vaadittiin määräysten mukaiseksi.

 

Sivukommentti: yllä olevan kuvan talon katto lienee kaltevuutta 1:7, joten siitä sitten voi visioida miltä tuo katto näyttäisi, kun sen nostaisi ”hieman” pystynpään eli kaltevuuteen 1:2,5 (muistaakseni laskimme, että tuo lippa olisi lähemmäs 10m korkeudessa)…

 

Kuin sattuman kaupalla kuulimme lähistöllemme samalla alueelle rakentavien, jo rakennusluvan saaneiden, loivemmasta katosta. Ja takaisin lupainsinöörin toimistoon, josta tällä kertaa emme lähtisi kieltävän vastauksen kanssa. Hän sanoi, että ei ole mahdollista, mutta suostui hakemaan heidän paperinsa ja kappas, siellä oli leimatuissa papereissa loivempaa kattoa! ”Pakkohan se on teillekin antaa, kun hekin ovat saaneet, koska kaupungin tonteille rakentavia pyritään kohtelemaan tasa-arvoisesti”

 

Sääntö kuului tässä vaiheessa ”joku katon osa on oltava asemakaavassa määrätyssä kaltevuudessa”. Koska mikään julkisivukuva, mitä olimme virastoon kiikuttaneet, ei kelvannut, käskimme tämän luvista päättävän insinöörinaisen kertoa meille, mikä menisi läpi. Niin hän piirsi meille kompromissin, jossa oli yksi osa kattoa asemakaavamääräysten mukainen ja toinen loivempi. Tuo yksikerroksisen osan katto jäi kaltevaksi ja piti lisäksi kääntää toisin päin. Tällöin yläkerrasta täytyi pitkältä käytävältä poistaa ikkunat ja tuosta käännetystä katosta tuli valtavan pitkä ja jyrkkä. Meidän silmäämme se näytti rumalta, ainakin verrattuna siihen, jos se olisi saanut olla samoin päin kuin yllä Jämerän mallin kuvassa. Koska aikaa kului, kesälomat painoivat päälle ja työmaan aloitus läheni tyydyimme tähän, kunnes…

 

Punainen katto ja perunamaa

Samaan aikaan toisaalla käytiin vääntöä myös tuon asemakaavassa määrätyn punaisen katon osalta. Kun tontit oli ostettu, saimme muiden alueelle rakentavien nimet. Yksi tulevista naapureistamme oli kuullut, että lähistöllemme oli saanut vaihtaa punaisen katon harmaaseen, kun koko kortteli oli ollut samaa mieltä asiasta. Hän keräsikin meidän kaikkien nimet, paitsi kahden, jotka eivät katon väriä halunneet vaihtaa. Tai toisella näistä syy oli se, että hänellä on alueelle jo aikaisemmin rakennettu talo punaisella katolla ja naapurisovun takasi miellyttävä kommentti ” jos minä en ole saanut harmaata kattoa, niin kyllä saa kukaan muukaan tälle alueelle”. Mahtavat lähtökohdat sopuisalle naapurustolle, jei!

Kaupungilta tosin kerrottiin, että koska tämä jo alueella asuva oli rakentanut tontin omalle maalleen, ei hänen allekirjoitusta olisi tarvittu. No sitten jäljelle jäi siis yksi kaupungin tontille rakentava, joka ei halunnut vaihtaa katon väriä. Kaupungilta lupavirastossa varmasti toivotaan asukkaidensa/asiakkaidensa parasta, eikö niin? Heidän kommenttinsa tähän asiaan oli, että kääntäkää tämän yhden pää, niin saatte kaikki harmaat katot. Aika raaka kommentti, usuttaa viisi muuta rakentajaa yhden kimppuun. Varsinkin, kun myöhemmin selvisi, että vaikka hän olisi kattonsa värin suostunut vaihtamaan, niin se ei olisi auttanut, vaan punaiset katot olisi silti määrätty kaikille! Oli meillä välissä jo julkisivulautakunnan pöytäkirjakin, jossa luvattiin, että saamme katon väriksi harmaan. Se päätös mitätöitiin, kun asiaa alkuperäisesti hoitanut insinöörinainen saapui lomiltaan ja teki selväksi, että harmaata kattoa ei meistä saa kukaan.

 

Asia oli jo niin periaatteellinen, että yksi perhe luopui tontistaan tämän katon värin vuoksi. Enkä ihmettele! Jos ostat suhteellisen kalliin tontin ja lähdet siihen rakentamaan unelmiesi taloa ja pistät koko omaisuutesi kiinni projektiin, pitää sen olla justiin eikä melkein. Yksikin kompromissi teki kyllä kipeää…Me emme tontistamme olleet valmiita luopumaan, vaan seuraava nieltävä asia oli siis punainen katto, siitäkin selvittiin, kunnes…

 

Uskomatonta, mutta totta

Samalla kun tapasimme naapureitamme, juttelimme luonnollisesti myös millaisia taloja ihmiset ovat rakentamassa. Kappas tulevilta naapureiltamme oli hylätty luonnos, jossa oli katto mikä meille oli hyväksytty. Kappas he olivat rakentamassa taloa, joka oli yksikerroksinen, hyvin Kastelli Plazian näköinen, joka meiltä hylättiin. Yksi edusti kortteliaan yksin eli tähän kortteliin ei rakennettu kuin yksi talo. Hän sai yksin päättää kattonsa värin harmaaksi ja se on keskellä aluetta, jossa kaikilla muilla ympärillä on punainen katto.

 

Vielä kun tähän lisätään episodi, joka paljastui viereiseltä alueelta (koko iso asuntoalue on jaettu neljään osaan), olimme raivoissamme: toiselle alueelle, ensimmäisenä rakennusluvan vuonna 2011 rakennettavista taloista, oli saanut luvan yksikerroksiselle talolle, jossa on kokonaan loiva, 1:5 katto!! Tämän jälkeen oli tullut luvanhakuun talo, josta me kuulimme ja saimme tingittyä loivemman katon säännöllä: joku katon osa on oltava asemakaavamääräyksen mukainen. Tämä sääntö siis ei tosin koskenut kaikkia ja olikin todella paskamaista puhua meille, kuinka kaupungin tonteille rakentavia tulee kohdella tasa-arvoisesti, kun samalla on jo yhdelle antanut ennen meitä muita erityisvapauksia.

 

Lisää selkkauksia viranomaistoiminnassa

Jos luulette, että tässä on kaikki, niin väärin meni! Yksi lähistölle rakentavista ilmeisesti ihastui talomme malliin, niin että oli tietämättämme käynyt kysymässä työmiehiltä piirustuksiamme näytille. Hän sitten eräs päivä kävi esittelemässä meille heidän unelmiensa talon piirustuksia, jotka olivat hämmästyttävän tutun näköisiä. Eipä siinä, kiva jos miellyttää, mutta hänen katot olivat loivat ja lisäksi harmaat! Hän sai loivan katon siksi, että siinä missä meidän talo ei sopinut ympäristöön, heidän talonsa perustelut kuuluivat julkisivulautakunnan mukaan seuraavasti: ”Asiaa käsiteltiin aikanaan julkisivutoimikunnassa, joka totesi, että suunnitelmassa esitetty kattokaltevuus sopii kyseisen asuinrakennuksen tyyliin paremmin kuin asemakaavan edellyttämä kaltevuus 1:1,5 … 1:2,5. ” MITÄ, kyseessä oli tismalleen samanlainen talo kuin meillä ja näiden talojen välillä on etäisyyttä 400m?? Nyt korvensi jo kunnolla ja niin paljon, että soitin maakuntalehti Ilkkaan, josta aiheesta tehtiin juttu sopivasti paikallisilla rakennusalan messuilla jaettavaan numeroon.

 

Pieni lohtu se tuossa kohdin oli, mutta onneksi sain palautetta, että muilla asuntoalueilla viesti katon värinvaihtamisen helppoudesta oli mennyt perille ja adressit tuottivat harmaita kattoja punaisten sijaan. Kaupungin lupaviranomaiset omaavat loppujen lopuksi paljon valtaa ja heillä on myös tavat kiertää asiat haluamalleen tolalle ja totta kai tekemättä virhettä viranomaisprosessissa, josta heidät voisi saada vastuuseen!
 
Lähettelin viestejä myös eri lautakuntiin, mutta turhaan. He eivät lähde vastoin näiden viranomaisten päätöksiä tekemään, jotka heidän kokouksissaan käyvät esittelemässä asiat, vaikka käsittelyssä olisi tapahtunut virhekin. Väitän myös, että sillä kuka talosi on piirtänyt ja millaiset välit hänellä on kaupunkiin, on merkitystä. Ymmärrän kyllä sen, että kaupungin pitää säädellä mitä alueille rakennetaan. Katon värin määräämistä en ymmärrä, kun samaan aikaan samalle kadulle voidaan rakentaa sinistä ja punaista julkisivua, modernia kivitaloa ja perinteistä kartanomallia. Myöskään sitä en ymmärrä, miksi Seinäjoelle ei saisi rakentaa harmaakattoista modernia taloa, vaan kaikissa pitäisi olla punainen harjakatto? Pitäisiköhän niitä virkamatkoja suunnata, vaikka asuntomessuille. Siellä, kun on harvemmin viime aikoina hirveän perinteisiä ratkaisuja punaisine harjakattoineen nähty!

 

Toinen vinkki ensirakentajille kuluu: ota ajoissa yhteys kaupungin lupaviranomaisiin ja keskustele alueen asemakaavamääräykset selviksi. Varaa tähän viranomaisrumbaan aikaa! Ota myös heti yhteyttä naapuriin rakentaviin, jakakaa tietoja, voitte saada kattonne värin vaihdettua tai loivennettua kattojanne tai muuten toimittua toisin kuin asemakaavassa on määrätty. Näin ainakin Seinäjoella!

Tämä siis ennen kuin yhtään lautaa oli tuotu tontille. Ja jälkeen päin ajateltuna, tämä olikin vasta alkusoittoa tulevalle!

 

Näin alkoi matkamme kohti kauhujen rakennusprojektia

En keksi tältä maapallolta ihmistä, jolle samanlaista kärsimystä soisin. Tämän blogin kirjoittamiseen olen saanut paljon kehotuksia ja kannustusta. Vihdoin jaksan tarttua haasteeseen, tämä olkoon minun puhdistukseni.

Rakennusprojektin alkuhuumaa


Se mistä kaikki alkoi on jo melkein ehtinyt unohtua. Se autoajelu, kun työkaverini näytti ja kertoi, että tähän tulee kaupungin tontteja myyntiin, se kutkuttava tunne vatsanpohjassa, kun veimme avopuolisoni kanssa tarjousta unelmiemme tontista postiin, se puhelinsoitto, kun tieto tarjouksemme hyväksymisestä oli tullut…Nuo onnen ja ilon tunteet ovat vaihtuneet kuluneen puolentoista vuoden aikana unettomiin öihin, tuskaan, ahdistukseen ja riitelyyn.

Mutta palataanpa syksyyn 2010, jolloin saimme tiedon tarjouksemme hyväksymisestä. Saimme siis palan maata Seinäjoen kaupungista. Tämän palan maata teki erikoiseksi se, että sijainti oli erinomainen: pussikadun pää, yksittäisellä kadulla, johon rakennettaisiin vain muutama talo ja tämän kaiken kruunasi Seinäjoella, niin harvinainen jokiranta, joka kulkee ihan tontin vieressä. Maisemat tulevasta olohuoneemme ikkunasta olisivat upeat!

Leijumista oli vaikea estää ja ensimmäisiä unettomia öitä kuluikin talon pohjan suunnittelun parissa. Se homma oli vaan niin mukaansatempaavaa, ettei sitä malttanut kesken jättää. Talon pohja alkoi hahmottua ja sen myötä arvio kuluista. Pankin näytettyä projektimme kustannusarviolle vihreää valoa, piirsi kaverimme meille pohjan unelmiemme talosta, jonka perusteella lähdimme kyselemään tarjouksia eri talotoimittajilta. Meille oli alusta alkaen selvää, että toimituksen piti tulla mahdollisimman valmiina. Halusimme talomme sisutuspakettia lukuun ottamatta niin valmiiksi, että me voisimme keskittyä työntekoon ja käydä työmaalla siivoamassa, muuten homma olisi talotoimittajan vastuulla.

Talotoimittajan valinnan helppous


Pohjapiirustukset lähetimme viidelle eri talotoimittajalle. Kivitalo osoittautui heti liian kalliiksi vaihtoehdoksi, sillä emme halunneet tinkiä talomme neliöistä. Loput talotoimittajat, Jetta-taloja ja Hartman Kotia lukuun ottamatta, karsiutuivat sillä, että heillä ei ollut tarjota tarpeeksi valmista pakettia.

Hartman Kodin myyjä oli hyvin asiantunteva ja asioista puhuttiin selvällä suomen kielellä. Heillä saimme päättää pikkutarkasti, mitä halusimme pakettiimme sisällyttää esimerkiksi kuuluuko pakettiin hana kodinhoitohuoneeseen, mutta allas ei, vai toisin päin. Soitettuamme muutamalle Hartman Kodin rakentaneelle ystäväperheellemme varmistuksen homman toimivuudesta ja todettuamme Hartmanin tarjouksen jäävän sopivasti kilpailijan hinnan alle, olimme päätöksemme tehneet.

Jälkikäteen viisasteltuna hälytyskellon olisi pitänyt jo soida tässä vaiheessa: ”noi on noita vakiosopimusehtoja, mutta ne ei koske teitä, kun teillä on laaja toimitus”…”kyllä ne kuuluu hintaan, noi paperit tulostuu vaan kaikkien sopimusten perään, niin älkää niistä välittäkö”…

Tässä kohtaa vinkki numero 1 ensikertaa rakentaville: palkatkaa vastaava työmaallenne hyvissä ajoin ja ottakaa hänet mukaan neuvotteluihin talotoimittajien kanssa! Siitä lystistä kannattaa jo maksaakin, ettei sitten tarvitse alkaa selvittelemään asioita, kun nimet on paperissa ja sellaisissa, missä ei lue sitä mitä on suullisesti sovittu.

Tilausvahvistuksesta sujuvasti suunnitteluun


Paria ihmetystä aiheuttavaa seikkaa lukuun ottamatta asiat siis luistivat tässä kohtaa kuin rasvattu. Ja pakkohan se oli myyjän sanaan luottaa, että asiat olivat sopimusten osalta kunnossa. Jos eteläpohjalaisen miehen sanaan ei voi luottaa, niin mihin sitten? Niinpä niin.

Joka tapauksessa, tilausvahvistus oli nyt allekirjoitettu. Me olimme mielestämme ostaneet talon avaimet käteen -toimituksella ilman sisutuspakettia (laatat, parketit, maalit, portaat, lasikaide, takka ja kiintokalusteet ei sisälly pakettiin) ja ulkomaalausta vaille valmiin autokatoksen varastolla. Se mitä allekirjoitimme tilausvahvistuksessa oli sekalainen luettelo pakettiin kuluvia asioita hyvin pikkutarkasti, kuten:




 
 
 
Mitä tällainen listaus talo- ja autokatostoimituksesta kertoo ensikertaa rakentavalle, siitä mitä pakettiin kuuluu ja mitä ei? Riittäkö 1000kg/säkki Leca-laastia harkkoperustukseen, onko tässä nyt kaikki valmiiseen kuuluvat materiaalit ja työvaiheet lueteltu? 
 
Kysyimme kyllä asiasta useaan kertaan myyjältä ja sovimme neuvottelunkin pari kertaa ja joka kerta hän vakuutteli, että asia on juuri niin, kuin olimme hänen kanssaan SUULLISESTI sopineet. Eikä meidän edelleenkään tullut välittää tilausvahvistuksen liitteinä olevista apu- ja lisätyölistoista jne. asioista, jotka niissä papereissa kerrottiin kuuluvan rakennuttajan vastuulle. Ja me uskoimme…
 
Homma eteni jouhevasti suunnitteluun ja tapaamisen arkkitehdin kanssa. Tämä lienee toinen asia tämän rakennusprojektin aikana, tontin saamisen lisäksi, joka toimi. Toki arkkitehdillä oli pitkälle piirretty pohja, mutta hänen avullaan saimme muutamat hankalat pohjapiirrustuksen kohdat mieluisiksi. Julkisivukuvat saatuamme, vihdoin pitelimme unelmatalomme piirrustuksia kädessämme, emmekä malttaneet odottaa projektin starttausta! Sitä ennen tarvitsimme kuitenkin rakennusluvan kaupungilta…olisikohan tämä ollut se kohta, jolloin tummat pilvet alkoivat kasaantua unelmatontimme päälle…