Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2013

Viime vuosi ja tosi hauskat kujeet!

Asiasta kysyttyämme on 19.1.2012 meille esittäytynyt uusi yhteyshenkilö myynnin osalta. Ensi töikseen hän lupasi, että saa olla mihin tahansa asiaan liittyen yhteydessä ja, että työmaahan pistetään vauhtia.

ABCD kissa kävelee, EFG tilausvahvistus valehtelee


Ihmetystä on herättänyt meidän lukutaitomme. Väittäisin, että sisälukutaitomme on ihan ok, mutta miten näitä nyt sitten luetaan?

Esimerkki 1. meille toimitetussa tilausvahvistuksen liitteessä koskien sähköurakkaa lukee seuraavasti palohälyttimien osalta:

 
Hartmannin kielellä tämä tarkoitti: Pakettiin sisältyy verkkovirralla toimiva palovaroitin jokaista alkavaa 60m2 kohden ja jos haluamme lisää, niin se on meidän oma asia. Asuinhuoneistoja meillä on viisi, tällä laskukaavalla paketiin kuului kuitenkin vain kaksi palohälytintä.
 
Esimerkki 2. yläkerran wc:n lattia ilmoitettiin olevan valmis, kun siellä oli gyprokkilevy lattiassa. Tiedustelimme asiaa, että kai siihen nyt joku valu täytyy tulla ennen vesieristystä ja laattoja, vastaus oli, että ei. Oikeasti, onhan siellä suihkukin? Ai, onko siellä suihkukin, tarkistetaan piirrustuksista, no sitten se kuuluu pakettiin. Tilausvahvistuksessa puhutaan lattiabetonista 100mm ja perässä A, joka ymmärtääksemme tarkoittaa asennettuna. Erikseen ei tosin mainita yläkerran pesuhuoneen lattiasta mitään. Olisi pitänyt huomata vai olisiko?
 
Kuten ensimmäisissä teksteissä yritin selittää, ostimme paketin poistamalla 100% valmiista talosta ne osat mitä emme halunneet Hartmannin toimittavan, muu ostettiin asennettuna. Tilausvahvistuksessa taas oli lueteltu kaikki mitä paketti sisälsi laastisäkkien koosta, kattotuolien kannakkeiden määrään. Lukutaitoa se vaatiikin, että sitten tietää riittääkö 25kg laastisäkki vai meneekö 35kg? Itseasiassa tuo vaatii jo menekin laskemisen osaamista ja ehkä jo jotain rakennusalan tutkintoa ja tietoa siitä, että myyjän sanaan ei voi luottaa. Pitäisihän nämä nyt tietää, kun alkaa rakentaa, eikö?
 
Esimerkki 3. Saunan tilasimme täysin valmiina ja se A, joka kohdassa. Minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että kiuas, joka pakettiin kuuluu ei lämmitä piirrustuksissa olevaa saunaa. Lisämaksusta 170€ saisimme sellaisen kiukaan, joka lämmittäisi piirrustuksissa olevat saunan neliöt. Ihmettelimme asiaa ja meille todettiin, itsehän te olette sen kiukaan tilanneet…Kyllä nimenomaan ja toki sellaisen, joka ei lämmitä kyseistä saunaa! Eli meidän olisi pitänyt tarkistaa kiukaan lämmitysominaisuudet valmistajalta eli minkäkokoisen saunan tilausvahvistuksessamme oleva kiuas lämmittää.
 
Tällaiset virheet, kun olisi heti tilausvahvistuksesta tajunnut suurennuslasin kanssa nyysätä ja yhdenkin virheen löydyttyä puuttua asiaan vähän toisella temmolla, olisi hommat varmasti menneet toisin. Ai niin, siinä vaiheessa, kun saimme tilausvahvistuksen käsiimme, niin työmaa oli jo hyväsesti käynnistynyt ja valittaminen, saati sitten kaupan purkaminen oli tehty kohtuu hankalaksi! Varmasti on meissäkin vikaa, mutta COME ON NYT!
 
Esimerkki 4. Keskuspölynimurin imurasioita kuului pakettiin, niin vähän, että johto ei olisi yltänyt joka paikkaan talossa. Tilausvahvistuksessa lukee tästä näin: Keskupölyimuri+ siivoussarja+putkistot+imurasiat  2krs taloon ja se A. Eikö nyt voisi olettaa, että imurilla pääsisi sen perimmäisenkin nurkan imuroimaan, vai?

 
Esimerkki 5. Palataan takaisin maatöihin, tilausvahvistuksessa lukee näin:


Tässä kohtaa olisi pitänyt tajuta, että tulossa on yli 5000€ lasku lisätyöstä + 70h odottelusta. Huom! nämä eivät ole aputyötä vaan lisätyötä. Mitä muuta työtä vielä on? Ja lisätyötähän oli se, kun kaivinkone laski poisajettavan maan kuorma-auton lavalle ei tontille ja sitten se yli 1m syvälle kaivaminen. Täytyisi kai alkaa kaivinkoneyrittäjäksi?

Kerro, kerro kuvastin, kuka tässä nyt on pölvästein?

Peiliin on myös pyydetty katsomaan. Niin teinkin ja löytyihän sieltä korjattavaa. Sitä esimerkiksi jäin miettimään, miksi emme suoraan puhuneet laadusta ja etenemisestä työmiesten kanssa? No siksi ettei työmaalla ollut koskaan ketään!
 
Koska emme lähtökohtaisesti halunneet ajatella, että kaikki ihmiset ovat aina kusipäävedättäjäpaskahuijareita (tosin tämä asenne on nyt saatu korjattua), ajattelimme, että he olivat varmaankin lounaalla tai kahvilla/vessareissussa juuri silloin, kun me satuimme työmaalle tulemaan. Eikä meillä ollut omalla ruokatunnillamme mahdollisuutta odotella työmaalla kovin kauaa.
 
Puhelimella heitä ei saanut kiinni. Mutta myönnetään, en itse myöskään mielelläni hoida työasioita ”virka-ajan” jälkeen. Toki pyrin soittamaan takaisin, mutta voipahan sekin joskus unohtua! Tämä autio työmaa alkoi toistua jo vähän turhan usein mennäkseen aina lounaiden piikkiin ja kai sitä nyt raavas raksamies voi pissalla puskassa käydä?
 
Takaisin asiaan eli tähän mennessä työmaalla oli ”tapahtunut” seuraavaa: työt etenevät etanan vauhtia, rakennusliike lupaa pistää vauhtia, riippumatta vuorokauden ajasta työmaalla ei ikinä näy ketään töissä. Tai kerran näkyi, koko suku oli laittamassa villoja meidän seiniin! Oikeasti siellä oli timpureiden lisäksi perheen pikkuveli, hänen tyttöystävänsä ja jonkun toisen tyttöystävä vai oliko se sisko?! Pikkuisen jäi leuka auki, mutta hei villaa tuli seinään! Kiva pikku oppisopimustyömaa kaikille alasta kiinnostuneille…
 
Tapahtui työmäälla myös niin sanottuja ohareita, tässä esimerkki: Toisen timpurin oli tarkoitus tulla asentamaan etukäteen sovittuna lisätyönä hormia takkaamme. Mieheni järjesteli työnsä niin, että pääsi työmaalle apumieheksi ammattilaiselle. Ketään ei tullut, tuli viesti tyttöystävältä tai miltä lie, että timpurillamme on paha mikreenikohtaus. Kyllä vaan, yllättävän paha se olikin! 
 

Tipaton maaliskuu

 
Maaliskuussa urakan rajat alokoivat olla niin sekavat ja soittelu/sähköpostittelu niin rasittavaa, että pyysimme palaveria koolle. Tällöin oli tarkoitus myös puhua työmaan etenemisestä ja laadusta. Paikalle oli meidän lisäksi tulossa vastaavamme, joka oli laatinut 61 kohdan puutelistan, jossa käytiin naula naulalta ja ruuvi ruuvilta tekemättä olevat ja keskeneräisen työvaiheet ja perään vaadittiin lisäämään tekijä, siis rakennuttaja tai Hartman Koti. Hartmannin edustajina paikalla olivat Hartman Kodin talomyyjä sekä Hartman Koti suunnittelusta ja tuotannosta työpäällikkö sekä rakennuspäällikkö.
 
Mieheni tuli palaveriin työmaalta suoraan ja tiedon kanssa, että timpurit oli irtisanottu alkoholin vuoksi. Se selitti yhtälailla energiajuomatölkit, puhelimeen vastaamattomuuden kuin työmaan huteran jäljen ja hitaan etenemisen. Neuvottelupöydän toisella puolella oltiin melko hiljaisia. Paitsi talomyyjä, joka karjui naama punaisena pöydän toiseltä puolelta urakan rajoista keskustellessamme, että: Mitä sulla on kirjallisena, häh? Mitä sulla on kirjallisena, häh, no niin mä vähän ajattelinkin!
 
Ei mitään ollut kirjallisena, mutta jos mä oisin sä, niin mä pitäisin nyt sen turpani kiinni! Onneksi tällä kyseisellä, ihastuttavan neuvottelutaidon omaavalla henkilöllä, oli selvästi kiire, eikä ollut aikaa keskittyä meidän juoppotyömaahan…enää ikinä! Niinpä hän poistui palaverista ja elämästämme, huoh!!

Jäljelle jäävät Hartmannin edustajat sentään antoivat meillekin puheevuoron ja saimme käytyä puutelistan läpi. Ja kyllä asiat olivat juuri niin kuin olimme myyjän kanssa sopineet! Puutelista oli niin kattava, että piti olla pläkkiselvää, miten työmaa jatkossa eteni ja minkä homman kukakin hoitaisi (en saa kuvaa suuremmaksi…)
 

 
Sovimme palaverissa myös, että jatkossa olemme yhteydessä työpäällikköön suoraan. Samaan aikaan emme olleet työmaalle kertaakaan osuneet, olihan se ollut käynnissä vasta puoli vuotta! Eikä Hartmannin työnjohto ollut vastaavaammekaan työmaalla lieemmin törmäillyt. No tämä asia tulisi kyllä korjaantumaan!

Työpäällikkö oli jo myös ollut yhteydessä rakennusliikkeen toimitusjohtajaan ja hän oli luvannut samat asiat, kuin mitä miehelleni työmaalla: Hän on pahoillaan, timpurit olivat kusettaneet myös heitä laskuttamalla täydet tunnit, vaikka olivat tehneet vajaata päivää. Hän vastaisi työmaasta jatkossa poikansa kanssa ja he henkilökohtaisesti pitäisivät huolta, että työt tulee kunnolla tehtyä ja laativat myös kirjallisen aikataulun, koska työt ovat heidän osaltaan valmiina.

 
Miksei tähän saisi uskoa? Mitä ja mistä tässä vaiheessa olisi pitänyt huutaa ja raivota? Ja kyllä olimme keskutelleet monta kertaa vastaavamme kanssa matkan varrella ja hän oli pyytänyt jo ennen joulua, että koko rakennusliike vaihdettaisiin. Vastaus tosin kuului: ei onnistu, ei ole ketään tilalle.

Itsepähän olimme lukutaidottomina pakettimme ostaneet ja naivisti uskoneet, että ammatti-ihmiset osaavat työnsä ja tekevät sen kunnolla. 
 

Antakaa määkin huudan!

 
Mika oli hyvin tähän blogiin kommentoinut: ”Voisiko rakennusmiehen lisäksi yhtä huolimattomasti toimia joku muu? Esim. kirurgi? Tai lentäjä? Kokki? Jos käyttää näiden palveluksia, niin odottaako asiakas ilman omaa valvontaakin saavansa sitä mitä pitääkin?”
 
Pitäisikö älypuhelintenkin myymistä rajoittaa, voiko niitä ääliöille myydä? Pitääkö lemmikin omistajan lukea itsensä eläinlääkäriksi, entä lapset sitten?
 
Kyllä tämä nyt peiliin katsomisen paikka tosiaan on! Voin kertoa, että katsottu on ja valitettavasti sieltä näkyy melko v-mäinen naama, joka on kaupan päälle kohtuu skeptinen, kyyninen ja myöskin kova. Asiat, joita olisi kannattanut olla jo ennen kuin tähän leikkiin ryhtyi!
 
Ja ei, me emme ole mitään 18 vuotiaita kukkahattuja, jotka suloisina tissiposkina katselevat maailmaa vaaleanpunaisten lasien takaa. Me olemme molemmat saaneet omat taakkamme tässä elämässä kannettavaksemme. Siitä myöskin hyvä tahto yrittää ymmärtää, että aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Eikä aina se, että puhelin on kiinni tarkoita sitä, että on kännissä. Puhelin pitää laittaa myös kiinni esimerkiksi sairaalassa iltojaan viettäessä…
 
Vinkki numero viisi kuulostaa melko samalta kuin neljä, mutta yksi tärkeimmistä ohjeista tämä kai on: puutu asioihin HETI, ÄLÄ luota kehenkään! Ole kovasanainen, vaativa ja joustamaton. Älä anna vaihtoehtoja tai yritä ”hyvällä” mitään. Ja ei, ei heillä mikreeniä ole, he ovat kännissä!

Menihän tämä nyt paasauksen puolelle, taisi mennä hernekin nenään. Toki tiesin tämän homman aloittaessani, että palautetta tulee ja senkin tiesin, että meitä on moneen junaan ja osa jää kyllä tiukasti asemallekin.

No todistettavasti on olemassa ammattiylpeitäkin rakennusalan työmiehiä. Tällainen moraalin omaava ammattilainen käveli tontillemme ja todennäiköisesti pelasti, ainakin osan ja sen kosteimman, talostamme. Siitä seuraavalla kerralla :)

 
 

Hommat päin honkia, mutta laskutus toimiii

Aluksi homma toimi hyvin. Runko tuli pystyyn nopeasti kahden työmiehen voimin ja joka kerta, kun työmaalla kävimme näimme omin silmin, kuinka rakennus alkoi hahmottua. Luvattiinpa meille jopa niin, että rakennusliike saisi työnsä jouluksi valmiiksi, me lähdimme tilaamaan parketteja…

Ei kuulu meidän urakkaan


Tosin jo ennen tätä kananlennon mittaista ”sujuvaavaihetta” kerkesivät kaivinkoneurakoitsija ja rakennusporukka saada aikaan suukopua kaukolämpöputken asentamisesta. Rakennusliike ei voinut kaivaa kaukolämpöputkelle paikkaa, vaan kaivinkoneurakoitsijan piti se tulla tekemään, kun se ”ei kuulun meidän urakkaan”. Kaikki soittelivat meille ja sättivät toisiaan ja me Hartmannin työpäällikölle, joka ei ottanut asiaan kantaa. Oudoksuimme toki jo tässä vaiheessa rakennusporukan asennetta: paljon vähemmän aikaa heillä olisi mennyt, kun olisivat itse kaivaneet pari lapiollista kuin, että kaivinkoneenkuljettaja piti soittaa paikalle. Sen ajan he toki olivat tekemättä mitään. Oudoksuimme myös Hartmannin roolia omien aliurakoitsijoidensa suhteen, heitähän emme koskaan olleet vielä työmaalla nähneet…

Tavaraa alkaa tulla tontille ja aina ilmoittamatta!



No tosiaan, kun näistä pienistä miesten välisistä ”erimielisyyksistä” päästiin ja putket oli paikoillaan, homma jatkui. Tai paikoillaan ja paikoillaan, sillä myöhemmin jouduimme siirtämään portaikon väliseinää, koska kaukolämpöputki olisi ollut teknisessä tilassa oven edessä. Mutta siis, mitäs pienistä, eteenpäin!

Tämän kahden viikon aikana ehdimme jo tuudittautua tunteeseen, että ehkä ongelmamme projektin osalta olivat tässä ja nyt saisimme keskittyä siivouksen lisäksi omaan elämäämme ja jättää tämän projektin osaavien ammattilaisten ja palkkaamamme vastaavan hoitoon. Välillä siinä omassa elämässäkin on tehtävää, mieheni vaihtoi työpaikkaa samaan hässäkkään, minulla oli hoidettavana perikunnan asioita, lapsuuden kotini tyhjäystä ja talonyhtiömme hallituksen hommia, oma työni lisäksi ja sitten kaupan päälle ihan sitä perusarkea.

Etana, etana työmaa ei edisty, saisitko vielä huomiseksi poutaa?


Työmaan etenemisen riemua tosin kesti sen kaksi viikkoa, sen jälkeen työmaalle jäi yksi työmies ja hommat tietysti hidastuivat.

Tämän lisäksi työmaalle tuotiin tavaraa ja voi pojat, että sitä sitten tuotiinkin! Meille oli luvattu myyntivaiheessa, että tavaraa ei tuoda tontille makaamaan. Sitä tuodaan, kun tarvitaan ja siinä järjestyksessä, kun tarvitaan. Tontillemme tuotiin ensimmäisten kuormien joukossa villat, sokkelirouheet, paneelit ja paljon muuta, joita tarvittiin vasta kuukausien päästä, sokkelirouheita melkein puolentoista vuoden päästä! Ja niistä ei koskaan soitettu meille mitään. Illalla, kun töiden jälkeen kävit, oli mahtava todeta, että jaahas ei muuta kun suojaushommiin.

Tulivatpahan ikkunatkin työmaalle ainakin kuukauden ennen kuin niitä kukaan laittoi kiinni! Suureksi onneksemme syksy 2011 oli todella kuiva. En edes uskalla lähteä leikkimään ajatuksella, miten näiden työmaalla makaavien materiaalien kanssa olisi voinut käydä, sateisempana syksynä.  Varsinkin, kun rakennusporukan moraali oli osoittautumassa melko olemattomaksi.

Kattotuolit saapuvat ja ne saatiin
vielä jouhevasti paikoillekin.


Kuten aina jossain vaiheessa Suomen syksyä, sateet kuitenkin alkavat. Kyllä niin kauhulla muistan niitä iltoja, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä ja me vesisateessa yritimme vetää pressuja puutavaran, villojen ja kaiken muun tavaran päälle! Monesti olin iltaisella yksinkin peittelemässä tavaraa, mieheni, kun tekee reissuhommia. Nekös vasta oli riemukkaita hetkiä, oikein laatuaikaa itsensä kanssa! Kuten voitte arvata, nuo pressut eivät paljoa suojaa, kun tuulee ja sataa oikein kunnolla. Vesikattojen saaminen sekä katoksen ja talon päälle olikin suuri helpotus. Meni sitä tavaraa kyllä roskalavallekin.

Katos täynnä tavaraa ja järkyttävässä
sotkussa, kuten koko työmaa!



Työmaassa riitti siivoamista, tässä melkein joka
 päivänen näky. Sitä myöskin ihmettelimme, että miksi
työmaalla oli niin valtava määrä energiajuoma tölkkejä,
no tähän löytyi myöhemmin kyllä selitys!



Jälkiviisastelua ja lunta


Mikään ei ole niin mukavaa ja erittäin järkevääkin, kuin jälkiviisastelu, eikö niin? No tässä kohtaa on helppo todeta, että olisi vain pitänyt tivata kovemmin ja tiukemmalla äänen sävystä jo heti, kun epäilyksemme työmaan etenemisestä heräsivät. Omaan intuitioon kannattaa luottaa!

Nimittäin meidän mielestä työmaa ei edennyt. Keskustelimme vastaavamme kanssa asiasta ja hän sanoi, että tätä menoa he saavat työnsä päätökseen ehkä maaliskuussa, no ei ihan! Hän myös sanoi, että ottaa yhteyttä Hartmanniin ja kysyy työmaan etenemisestä ja soittaa myös rakennusliikkeeseen saisiko työmaalle toista miestä. Tällöin elettiin marraskuuta. Onneksi lumi antoi vielä odottaa itseään.

Päätimme keskenämme olla hermostumatta ja aloittaa mitään hoputuskampanjaa. Ajattelimme myös naivisti, että kyllä kai ammattilaiset osaavat, eikä meidän tarvitse joka asiaan puuttua. Ja kuinka väärässä olimmekaan, tässä kohtaa olisi pitänyt jo tajuta työntää se nokkansa, joka asiaan ja langat kuumina karjua sekä Hartmannin ja PJ Centerin suuntaan!

Aikaa kului, työmaalle tuli toinenkin työmies, sen toisen veli. Joulukuussa tuli lumi ja meillä mitta täyteen. Tällä kertaa meitä huolestutti työmaan etenemisen ja suojaamisen lisäksi se fakta, että talo ei ollut läheskään ”säältäsuojassa”.

Puutavaraa lumessa


Useita työvaiheitä oli aloitettu, itse asiassa kymmeniä ja kaikki olivat kesken. Ulkoa ei ollut kaikki levyt kiinni, kun sisällä oli jo aloitettu laittamaan villaa seiniin. Nyt jo ensikertalainenkin tajuaa, että homma ei näin mene. Tällä kertaa iltaisella sai pressujen lisäksi nyppiä märkää villaa seinistä.

 

Kuvat on otettu joulukuussa. Ikkunatkin
on vielä osasta asentamatta (kuvassa pressun alla)
 ja levytys kesken.
 
 
 Levytys on kesken. Ei siinä mitään, mutta kun samalla
 sisällä laitetaan villaa seiniin, niin sehän on jo idioottimaista!
 

 

Ylhäällä näkyy ”taivas” ja pihalla sataa lunta!


No kappas vaan, löytyihän sopimuksesta hyvä selitys, jolla tästä yritettiin päästä: suojaus kuuluu asiakkaalle! Mutta onhan se nyt aivan mahdotonta, kun työvaiheet tehdään aivan epäloogisessa järjestyksessä. Olisiko meidän oikeasti pitänyt kasata omat telineet ja kiivetä laittamaan pressuja talon seinien suojaksi, villoitusta suojaamaan. Vai olisiko oikeasti voinut ensin levyttää valmiiksi ja villoittaa vasta sen jälkeen? Vastaavamme lupasi huolehtia ettei märkää villaa mene seiniin, toivottavasti tämä pitää paikkansa.

Ei kuulu kenenkään urakkaan


Samaan aikaan alkoi vääntö Hartmannin kanssa urakan rajoista. Ensimmäisiä riidan aiheita oli bitumi. Talomme on puurunkoinen ja tuulensuojalevyllä, mutta julkisivu on muurattu ja rapattu. Muuraus ja rappaus ei kuulunut Hartmannin pakettiin, siitä olimme kaikki samaa mieltä. Julkisivun muuraus oli alkuperäisen aikataulun mukaan suunniteltu tehtäväksi marras-joulukuulla, kun lämmin syksy sen olisi mahdollistanut. Mutta laulun sanoin: ”kevät toi, kevät toi muurarin.” Ja se kevät oli toukokuuta!

Kivijalka tehtiin siis heti piirrustuksia myöten, ja lisähinnasta, leveämmäksi muurausta varten. Mutta kun tultiin vaiheeseen, että kivijalan ja gyproc -levyn väliin piti polttaa bitumihuopaa, ei tämä kuulunutkaan urakkaan.

Mikä ihmeen bitumi? Me emme nyt varsin olisi osanneet tilata koko taloa ilman bitumia, kun emme olleet tästä aikaisemmin edes kuulleet. Joten ei muuta kuin vääntämään Hartman kodin kanssa! No samalla saimme myös virallisen vahvistuksen, että myyjämme oli lähtenyt. Pyysimme myös uuden yhteyshenkilön nimeä ja niinpä jalosti myyntipuolen johtohahmo lupasi yhteyshenkilöksemme. Sehän sujuikin, kuin tanssi…siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

Vääntö tuotti tulosta ja rakennusliike määrättiin bitumin asentamaan. No ei sitten sekään mennyt ihan putkeen!

Seuraavista asioista on laitettu viestiä menemään Joulukuussa, mitkä olivat pielessä (tekstistä poistettu henkilöiden nimiä):

– bitumi, kuten kuvasta näkyy noin asennettuna ei paranna tilannetta. Myös rakennusliikeen tj kävi myöhemmin lauantaina ja kyseli kuka bitumit on noin päin honkia asentanut (hänen työmiehensä)…Onhan bitumin alle laitettu uretaani?

 

Lumi pääsee seinälevyn ja kivijalan väliin. Seinät kostuvat ja
sulaessaan vesi valuu kivijalkaa pitkin alapohjaan.

– perjantaina villa oli märkää alakerran mh:n päädynpuoleisessä seinässä, la laitettu pressut ylös, tarkastettava onko villa vielä märkää. Kaikki märkä villa pois seinistä!
– olohuoneen päädyn puolesesta ulkoseinästä on ikkunan alta kyprokkilevy rikki ja alta paistava villa on märkää, tähän pitää vaihtaa uusi levy tilalle
– keittiön ikkunnan alla kyprokki on ”mutkalla” ja siinä on jotain osumajälkiä, tulee paikata ja katsoa, että levy oikenee kun siihen laitetaan sisäpuolelle koolaus
– välikattoon nostettu puutavara on märkää ja se täytyy varmistaa, että kuivuu
– sunnuntaina satanut vesi/lumi yläkerran avonaisesta ikkuna-aukosta sisälle lattialle
– tärkeää olisi nyt saada talo siihen malliin, että saisi lämmöt päälle

Lämmöt muuten saatiin päälle helmikuussa!

Joku asia kuitenkin toimii kuin rasvattu!

Ja se onkin sitten laskutus! Hartman kodin ehtojen mukaan laskutuserät lähetetään xx päivää runkotoimituksen alkamisesta. Se on sitten ihan sama onko työmaa edennyt sitä vauhtia, tavaraa tulee ja sitä myöten laskua. Jos työmaa ei etene, niin silloin asiakas maksaa etukäteen. Tämä on saamamme käsityksen mukaan jo kuluttajansuojalain vastaista. Rakennusprojektissa ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään pidä maksaa etukäteen! 

Ja kuluttajansuojalaki on muuten se laki, jota näihin valmistalokauppoihin sovelletaan. Tämä asia tuntui olevan ainakin Hartman kodille hepreaa. Ja muuten kuluttajansuojalaki on se sama laki, jota noudatetaan kaikessa muussakin kuluttajakaupassa, ostitpa sitten kännykän tai kynän!

Vinkki numero neljä on kehoitus olemaan tiukka ja vaativa projektin alusta alkaen. Olkaa rasittavia ja kysykää. Älkää luottako, että homma toimii vaan selvittäkää tai pyytäkää vastaavanne selvittämään. Pitäkää kiinni oikeuksistanne ja tuntekaa lait ja asetukset, jota kaupassa noudatetaan!

Kuluttajansuojalaki luku 9 Taloelementtien kauppa ja rakennusurakka
RYL (rakentamisen yleiset laatuvaatimukset)


Kauhallinen raha-asiaa

Sitä en ole rakennusalan kanssa tekemisissä ollessani ymmärtänyt, miksi pitäisi olla alan asiantuntija vähintään 10 vuoden työkokemuksella tai koulutukseltaan juristi, että voisi talon rakennuttaa. Eikö vaan voisi olla kuluttaja, niin kuin muitakin hyödykkeitä ostettaessa? Emme myöskään löytäneet mistään kieltoa, ettei alalle kouluttamaton ensikertalainen saisi taloa rakennuttaa. Eikö siitä pitäisi saada maininta kuluttajasuojalakiin? Kenelle näitä talopaketteja oikein sitten myydään? Jos olisimme itse osanneet tehdä, niin eipä kai oltaisi ikinä Googleen sanaa talopaketti kirjoitettukaan.


Konseptissa on ongelma

Sain loistavan vastauksen blogin Raksahomma kirjoittajalta, joka selventää Hartman Kodin konseptin ongelmaa (Kesäkuu 2011, Nimet paperiin ja eteenpäin -tekstin alla kommentti ja siihen vastaus). He olivat ostaessaan muuttaneet Hartman Kodin vakioehtoja, mutta silti oli ongelmia. Jos olen ymmärtänyt oikein, molemmat ovat juridiikan asiantuntijoita ja tekevät sitä myös työkseen.

Tässä suorat lainaukset Raksahomma blogista. Ne on niin hyvin kirjoitettu, että en lähde asiaa itse toisin selostamaan:
”Suurin haaste Hartman kodin sopimuksessa on kuitenkin se, että tulkintajärjestyksessä tilausvahvistus menee sopimuksen edelle ja tätä tilausvahvistusta asiakas ei saa ennen kuin sopimus on tehty ja toimitus on käynnistynyt.”

….


”Yleensä tilausvahvistuksessa vahvistetaan toimitettavaksi se, mitä sopimuksessa on sovittu, mutta tässä konseptissa vakioehtojen mukaan mm. hinnat vahvistetaan vasta tilausvahvistuksessa, eli siis sopimuksen tekemisen jälkeen ja toimituksen käynnistyttyä.”


….


Tässä varmasti myös yksi syy siihen, miksi Hartmannin hinta jää sopivan merkittävästi kilpailijoiden hintojen alle, eihän lopulliset kustannukset ole selvillä ennen kuin työmaa on käynnissä ja maksamatta jättäminen tehty kohtuullisen haastavaksi. Toinen syy lienee epäselvät urakan rajat, joista myöhemmin lisää . Ja kolmantena lisätyöt, joita kertyy niin varsinaisesta rakentamisesta kuin maaurakasta ja LVIS-töistä. Eipä näitäkään kuluja etukäteen tiedä.
 
Se kyllä olisi meidänkin pitänyt tajuta, ettei köyhällä ole varaa halpaan…kas kun pääsi jälleen kerran unohtumaan!


Harrastelijan puolustuspuhe

Sanottakoon nyt puolustukseksi ”harrastelijamaisille toimillemme”, että alunperin olimme ajatelleet hoitaa tarjousten pyytämisen ja toimittajan valinnan itse. Kuten jo vinkkiin laitoin, pääsuunnittelija ja vastaava olisi ollut hyvä olla neuvotteluissa mukana. Ehkä paskanpuhuminen olisi ollut vähän vähäisempää.

Pääsuunnittelija ja vastaava siis palkattiin projektin alkuvaiheessa, samaan aikaan kun tarjouksia pyydettiin. Hänelle myös näytettiin tilausvahvistus ensimmäisessä palaverissamme, eikä hänellä ollut siihen kommentoitavaa. Ja, ei, emme palkanneet ketään tutun-tutun-tuttua tähän hommaan kossupullosta, vaan yrittäjän, jolla on 14 vuoden työkokemus ja oma yritys. Yrityksen toimialaan kuuluu pientalotyömaiden vastaavan työnjohtajana toimiminen, rakennustyön valvonta ja pienrakennusten suunnittelutyöt. CV näyttää tältä: Talonrakennustyön paikallisvalvojan pätevöityskoulutus, FISEn sertifioima pientalotyömaan vastaava työnjohtaja, rakennusinsinööri (AMK), pientalotyömaan vastaavan työnjohtajan koulutus, rakennusalan perustutkinto.

Tämä oli siis puolustuspuhe, että ette nyt ihan urpåna pitäisi!

Budjetti perseelleen heti kättelyssä

Joen läheisyydestä johtuen, teetätimme myös pohjatutkimuksen. Vaadittiin sitä rakennusluvassakin, mutta ei kuulemma ”aikuisten oikeasti”. Pohjatutkimuksen mukaan maata täytyi kaivaa talon alta 0,8-1,8m ja katoksen alta 0,5m. Meillä oli pohjatutkimus jo teetettynä, kun keskustelimme myyjän kanssa paljonko maa-ainekseen pitäisi varata budjettiin rahaa. Hän sanoi, ettei ole ikinä kuullut, että kellään olisi mennyt enempää kuin 7 000€. Maaurakan hän kertoi kuuluvan pakettiin niin, että meidän ei tarvitsisi hoitaa muuta kuin sepeliä tontille, maksaa suodatinkangas ja jotain putkia. Me tietysti tingimme sepelin hinnan niin alas kuin vain voimme, joka nyt käytännössä tarkoittaa, että sitä ei varmasti tule tontille, niin nopeasti kuin 1€/m3 kalliimmalta toimittajalta.

Tilausvahvistuksessa työmaa oli laitettu alkamaan 38/2011. Myyjä kertoi meille jo ensimmäisessä palaverissa toukokuussa, että voimme toivoa aliurakoitsijaa työmaallemme. Miehelläni olikin tuttu porukka Hartmannin pystytyksiä tekemässä ja niin tietysti toivoimme tätä porukkaa. Me olimme käsityksessä, että tämä porukka myös työmaallemme tulee. Kaivinkoneen oltua viikon verran työmaalla meille ilmoitettiin, että tämä porukka ei pääsekään ja tilalle tulee toinen. Ilmoitimme, että pystytyksen aloitusta voi meidän puolesta siirtää, vaikka seuraavaan kevääseen. Voisimme tehdä pohjat valmiiksi ja jatkaa sitten, kun haluamamme porukka ehtisi. Tämä ei onnistunut missään tapauksessa, eikä asiasta voinut keskustella. Ilmeisesti laskutus oli saatava juoksemaan!

Kaivinkone saapui tontilla sovitusti ja hänen töihin meni pari viikkoa. Soraa ajettiin tonneittain, sekä rahassa, että kuutioina mitattuna. Kuski valitti, että soraa tulee liian hitaasti ja hänelle kertyy odotustunteja. Mitäs me niistä, kun kerta maaurakka kuuluu pakettiin, eikö? Kaivinkoneen saadessa työmaata valmiiksi paikalle tuli myös peruuntuneen porukakan tilalle tullut rakennusliike, jonka tulimme tuntemaan PJ Centerinä. He olivat saaneet piirustukset kolme päivää ennen kuin pystytys alkoi.

Sorasta tuli ensimmäinen lasku, 13 000€ ja lisää oli tulossa, yhteensä noin 17 000€. Uups, budjetti karahti kirjaimellisesti soraan ja heti ensi metreillä. Olimme kyllä varanneet budjettiimme ylimääräistä odottamattomia menoja varten ja muutenkin sen päälle oli laskettu +20%.
 
Kolmas vinkki olkoon, että budjetin teko rakennusprojektiin on todella haastavaa. Selvittäkää hintoja etukäteen ja älkää budjetoiko liian optimistisesti. Loppujen lopuksi oma budjettimme piti melko hyvin kutinsa. Kiitos rivin ”ennalta arvaamattomat menot” ja arvioon lisätyn +20%. Harvassa oli ilon aiheet siitä, että olipas halpaa ja jäi kivasti alle budjetin. Lähinnä kommentit kuuluivat, että ei kai tää oikeesti voi maksaa näin paljon!
 
Vähän se kuitenkin vatsan pohjassa kouraisi, kun budjettimme keikahti näin alkuvaiheessa reippaasti miinukselle. Uskoimme kuitenkin, että tuo myyjän antama arvio olisi pitänyt edes sinne päin kutinsa. Tämä nyt kuitenkin menee meidän osaamattomuutemme ja hyväuskoisuutemme piikkiin, mutta entäs tämä?
 

Laskua pukkaa

Eipä mennyt kauaa, kun kaivinkoneurakoitsija soitteli ja kyseli laskutussoitetta. Hänellä oli yli 5 000€ lasku lisätöistä ja lisäksi 70h odottelusta. Kysymys kuului, kuinka tarkasti haluamme, että hän erittelee lisätyötunnit? Me olimme kysymysmerkkeinä! Samalla työmaallamme oli tehty antura. Anturaa varten tehtyjen muottilautojen purkamisesta tuli Hartmannilta 5h lasku, lisätyöstä. Kysyimme työmaalla töissä olleilta kahdelta timpurilta kauanko heillä meni aikaa muottilautojen purkuun, kuulemma 1.5h. Soitto rakennusliikkeen toimitusjohtajalle: ”Öö, odotas hetki, tarkastetaan ja ei älkää soittako Hartmannille!” Soitto takaisin: ”Joo Pojat on joutunut siivoamaan tontilla, niin se on siitä. ” Siivoamaan?! Ei varmasti ole joutunut, koska me olimme käyneet tontilla, joka päivä ja aina siivonneet kaiken mahdollisen, intoa täynnä, kun olimme! Tällöin ilmoitimme hyvin selkeäsanaisesti, että työmaalla ei tehdä lisätyötä, jollei asiasta ole sovittu meidän kanssa.

 

Soitimme myös Hartmannille. Myyjää en saanut kiinni, soitin tehtaan puolelle työpäällikölle, että mitä näiden laskujen kanssa tehdään. Ensimmäinen kerta, kun ääneni nousi niin, että työpaikallani laitettiin vaivihkaa huoneeni ovi kiinni. Maaurakan lisätyöt kuulemma laskutetaan aina asiakkaalta. Lisätyötä oli esimerkiksi se, kun kaivinkone nosti poisajettavaa maata kuorma-auton lavalle. Maan poisviennistä maksoimme erikseen kuljetusliikkeelle. Se ei siis ollut lisätyötä, jos kone laski maan jonnekin muualle tontilla, kuin sinne kuorma-auton lavalle. Lisäksi lisätyötä oli se työaika, joka meni, kun maata piti kaivaa yli yhden metrin. Käytännössä hieman hankala arvioitava, ja ainakin todella hankala valvottava!

No soittihan se myyjäkin ja sanoi, että hän hoitaa kaivinkoneurakoitsijan laskut, samoin myös tuon urakoitsijan lisätyölaskun. Edelleen maaurakan hän sanoi toteutuvan, niin kuin olimme sopineet eli meidän maksettavaa oli suodatinkangas, jotain putkia ja sitten se sora.

Työmaan jo käynnistyttyä ja anturan valun jälkeen saimme sitten postissa kansion, jossa luki, että anturalautojen purku kuuluu asiakkaalle.

Myyjän synninpäästö

Hän tosiaan hoiti laskut. Lisätyölaskusta tuli hyvityslasku ja kaivinkoneurakan odottelutunnit annettiin anteeksi. Lisätyölaskusta saimme myyjältä kuitin, josta selvisi, että hän oli maksanut yli 5000€ laskun omista rahoistaan. Näimme hänet palaverissa, jossa hän kertoi ettei jaksa takuta Hartmannin kanssa joka kerta samoista asioista. Kaikki mitä olimme hänen kanssaan sopineet, oli juuri niin kuin hän oli sanonut ja me emme olleet ymmärtäneet mitään väärin.  

Kyliltä kantautui meille juoru, että kyseinen myyjä ei ollut enää Hartmanilla töissä. Hän oli irtisanoutunut työstään. Tämän jälkeen meidän projektissa ei ollut myyjää, jonka tehtävä projektissa on toimia asiakkaan yhdyshenkilönä ja huolehtia, että toimitus vastaa tilattua. Meille ei ilmoitettu asiasta mitään, vaan otimme itse yhteyttä Hartmanniin ja kyselimme, että eikö kyseinen myyjä ole heillä töissä ja kenen puoleen voisimme jatkossa kääntyä. Siinä vaiheessa työmaa oli toden teolla käynnistynyt, ei vaan ihan niin, kuin olisimme toivoneet.

Olemme olleet tähän myyjään myöhemmin yhteydessä ja hän on tähän päivään mennessä ensimmäinen, joka on pyytänyt anteeksi. Anteeksi hän pyysi sitä, että jätti meidät kuseen.

Kusessahan me olimme, siitä me emme tosin vielä tienneet tässä vaiheessa paljoakaan.

 

Suomi, lupamenettelyn luvattu maa!

Sitä tämä todella on tai ainakin Seinäjoen kaupunki! Se naiivi käsitys siitä, että omalle tontillesi saat rakentaa mitä haluat, ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan tässä kaupungissa.

 

Pulpettikatot pannassa

Yhden talofirman myyjä, josta tarjousta myös kysyimme, antoi meille kullanarvoisen vinkin: menkää ajoissa suunnitelmienne kanssa kaupungin lupainsinöörin puheille. Jos emme olisi huhtikuussa menneet ensimmäistä kertaa, meillä ei varmasti olisi vieläkään lupaa! No ei, vaan saimmehan me leiman papereihimme jo heinäkuussa 2011. Kauhealla kiireellä, juuri ennen kuin kaikki osapuolet arkkitehtiä myöten olivat jäämässä lomalle. No mihin tämä aika sitten oikein hurahti?

 

Todettakoon jatkon osalta tähän kohtaan kaksi juonenkulun kannalta merkityksellistä asiaa:
1) alueen asemakaavassa määrättiin kattojen kaltevuudeksi 1:1,5-1:2,5
2) alueen asemaakaavassa määrättiin kattojen väri punaiseksi koko alueella.

 

Tämä aika ennen koko rakentamisen alkamista oli kyllä niin erikoisia vaiheita täynnä, että mistähän tämän tarinan aloittaisi. Aikaa vievää ja asioita hankaloittavaa oli jo heti kättelyssä se, että kaupungin lupaviranomaista ei saanut sähköpostilla eikä puhelimelle kiinni, vaan menemällä hänen toimistoonsa tiettynä aikana päivästä. Arvatkaa oliko siellä muutama muukin kaupungissa, jossa rakennustahti oli tuolloin koko maan toiseksi vilkkainta…

 

Ensimmäinen haaveemme talolle oli Kastellin Plazia. Kävimme katsomassa myös kyseistä mallia valmiina ja se oli, ja on edelleen, upea. Meidän ruokakunnassa kun on sen kaksi aikuista ja kaksi koiraa, niin koko olisi riittänyt mainiosti. Mutta tälle mallille sanottiin lupavirastossa heti suoralta kädeltä, ei. Kävipä asia kaupungin julkisivutoimikunnassa lausunnollakin, joka kuului näin: ”Päätös: Suositellaan kaavanmukaista harjakattoratkaisua. Pulpettikatto ei ainakaan esitettyjen suunnitelmien mukaan sovellu ympäristöön.”

 

Saatuamme tuon kielteisen päätöksen, meille suullisesti luvattiin, että tuo tyyli voisi mennä läpi, jos kyseessä olisi kaksikerroksinen talo. Selvä, kahteen kerrokseen sitten! Onneksi ystävällämme oli piirrosohjelma ja pitkää pinnaa lähteä piirtämään kanssamme pohjaa, jonka esikuva oli Jämerän Tiikerinsilmä. Tämä mallia en enää löytänyt heidän sivuiltaan, mutta kuvan löysin. Tiikerinsilmässä tosin oli liikaa neliöitä, lähes 190, joten siitä unelmasta oli jo jouduttu luopumaan.
 
 

 

Parin ystävämme kanssa pidetyn iltapalaverin jälkeen meillä oli paperilla 161m2 talo, jossa oli kaikki mitä halusimme. Kun talotoimittaja oli valittu ja ensimmäiset julkisivukuvat saatu ulos elettiin jo kuitenkin kesäkuun alkua. Sitten jälleen lupainsinöörin pakeille ja ta-daa, vastaus on EI! Voin kertoa, että meinasi järki lähteä päästä. Tiukan väännön jälkeen pohja todettiin ok:ksi, mutta katon kaltevuus vaadittiin määräysten mukaiseksi.

 

Sivukommentti: yllä olevan kuvan talon katto lienee kaltevuutta 1:7, joten siitä sitten voi visioida miltä tuo katto näyttäisi, kun sen nostaisi ”hieman” pystynpään eli kaltevuuteen 1:2,5 (muistaakseni laskimme, että tuo lippa olisi lähemmäs 10m korkeudessa)…

 

Kuin sattuman kaupalla kuulimme lähistöllemme samalla alueelle rakentavien, jo rakennusluvan saaneiden, loivemmasta katosta. Ja takaisin lupainsinöörin toimistoon, josta tällä kertaa emme lähtisi kieltävän vastauksen kanssa. Hän sanoi, että ei ole mahdollista, mutta suostui hakemaan heidän paperinsa ja kappas, siellä oli leimatuissa papereissa loivempaa kattoa! ”Pakkohan se on teillekin antaa, kun hekin ovat saaneet, koska kaupungin tonteille rakentavia pyritään kohtelemaan tasa-arvoisesti”

 

Sääntö kuului tässä vaiheessa ”joku katon osa on oltava asemakaavassa määrätyssä kaltevuudessa”. Koska mikään julkisivukuva, mitä olimme virastoon kiikuttaneet, ei kelvannut, käskimme tämän luvista päättävän insinöörinaisen kertoa meille, mikä menisi läpi. Niin hän piirsi meille kompromissin, jossa oli yksi osa kattoa asemakaavamääräysten mukainen ja toinen loivempi. Tuo yksikerroksisen osan katto jäi kaltevaksi ja piti lisäksi kääntää toisin päin. Tällöin yläkerrasta täytyi pitkältä käytävältä poistaa ikkunat ja tuosta käännetystä katosta tuli valtavan pitkä ja jyrkkä. Meidän silmäämme se näytti rumalta, ainakin verrattuna siihen, jos se olisi saanut olla samoin päin kuin yllä Jämerän mallin kuvassa. Koska aikaa kului, kesälomat painoivat päälle ja työmaan aloitus läheni tyydyimme tähän, kunnes…

 

Punainen katto ja perunamaa

Samaan aikaan toisaalla käytiin vääntöä myös tuon asemakaavassa määrätyn punaisen katon osalta. Kun tontit oli ostettu, saimme muiden alueelle rakentavien nimet. Yksi tulevista naapureistamme oli kuullut, että lähistöllemme oli saanut vaihtaa punaisen katon harmaaseen, kun koko kortteli oli ollut samaa mieltä asiasta. Hän keräsikin meidän kaikkien nimet, paitsi kahden, jotka eivät katon väriä halunneet vaihtaa. Tai toisella näistä syy oli se, että hänellä on alueelle jo aikaisemmin rakennettu talo punaisella katolla ja naapurisovun takasi miellyttävä kommentti ” jos minä en ole saanut harmaata kattoa, niin kyllä saa kukaan muukaan tälle alueelle”. Mahtavat lähtökohdat sopuisalle naapurustolle, jei!

Kaupungilta tosin kerrottiin, että koska tämä jo alueella asuva oli rakentanut tontin omalle maalleen, ei hänen allekirjoitusta olisi tarvittu. No sitten jäljelle jäi siis yksi kaupungin tontille rakentava, joka ei halunnut vaihtaa katon väriä. Kaupungilta lupavirastossa varmasti toivotaan asukkaidensa/asiakkaidensa parasta, eikö niin? Heidän kommenttinsa tähän asiaan oli, että kääntäkää tämän yhden pää, niin saatte kaikki harmaat katot. Aika raaka kommentti, usuttaa viisi muuta rakentajaa yhden kimppuun. Varsinkin, kun myöhemmin selvisi, että vaikka hän olisi kattonsa värin suostunut vaihtamaan, niin se ei olisi auttanut, vaan punaiset katot olisi silti määrätty kaikille! Oli meillä välissä jo julkisivulautakunnan pöytäkirjakin, jossa luvattiin, että saamme katon väriksi harmaan. Se päätös mitätöitiin, kun asiaa alkuperäisesti hoitanut insinöörinainen saapui lomiltaan ja teki selväksi, että harmaata kattoa ei meistä saa kukaan.

 

Asia oli jo niin periaatteellinen, että yksi perhe luopui tontistaan tämän katon värin vuoksi. Enkä ihmettele! Jos ostat suhteellisen kalliin tontin ja lähdet siihen rakentamaan unelmiesi taloa ja pistät koko omaisuutesi kiinni projektiin, pitää sen olla justiin eikä melkein. Yksikin kompromissi teki kyllä kipeää…Me emme tontistamme olleet valmiita luopumaan, vaan seuraava nieltävä asia oli siis punainen katto, siitäkin selvittiin, kunnes…

 

Uskomatonta, mutta totta

Samalla kun tapasimme naapureitamme, juttelimme luonnollisesti myös millaisia taloja ihmiset ovat rakentamassa. Kappas tulevilta naapureiltamme oli hylätty luonnos, jossa oli katto mikä meille oli hyväksytty. Kappas he olivat rakentamassa taloa, joka oli yksikerroksinen, hyvin Kastelli Plazian näköinen, joka meiltä hylättiin. Yksi edusti kortteliaan yksin eli tähän kortteliin ei rakennettu kuin yksi talo. Hän sai yksin päättää kattonsa värin harmaaksi ja se on keskellä aluetta, jossa kaikilla muilla ympärillä on punainen katto.

 

Vielä kun tähän lisätään episodi, joka paljastui viereiseltä alueelta (koko iso asuntoalue on jaettu neljään osaan), olimme raivoissamme: toiselle alueelle, ensimmäisenä rakennusluvan vuonna 2011 rakennettavista taloista, oli saanut luvan yksikerroksiselle talolle, jossa on kokonaan loiva, 1:5 katto!! Tämän jälkeen oli tullut luvanhakuun talo, josta me kuulimme ja saimme tingittyä loivemman katon säännöllä: joku katon osa on oltava asemakaavamääräyksen mukainen. Tämä sääntö siis ei tosin koskenut kaikkia ja olikin todella paskamaista puhua meille, kuinka kaupungin tonteille rakentavia tulee kohdella tasa-arvoisesti, kun samalla on jo yhdelle antanut ennen meitä muita erityisvapauksia.

 

Lisää selkkauksia viranomaistoiminnassa

Jos luulette, että tässä on kaikki, niin väärin meni! Yksi lähistölle rakentavista ilmeisesti ihastui talomme malliin, niin että oli tietämättämme käynyt kysymässä työmiehiltä piirustuksiamme näytille. Hän sitten eräs päivä kävi esittelemässä meille heidän unelmiensa talon piirustuksia, jotka olivat hämmästyttävän tutun näköisiä. Eipä siinä, kiva jos miellyttää, mutta hänen katot olivat loivat ja lisäksi harmaat! Hän sai loivan katon siksi, että siinä missä meidän talo ei sopinut ympäristöön, heidän talonsa perustelut kuuluivat julkisivulautakunnan mukaan seuraavasti: ”Asiaa käsiteltiin aikanaan julkisivutoimikunnassa, joka totesi, että suunnitelmassa esitetty kattokaltevuus sopii kyseisen asuinrakennuksen tyyliin paremmin kuin asemakaavan edellyttämä kaltevuus 1:1,5 … 1:2,5. ” MITÄ, kyseessä oli tismalleen samanlainen talo kuin meillä ja näiden talojen välillä on etäisyyttä 400m?? Nyt korvensi jo kunnolla ja niin paljon, että soitin maakuntalehti Ilkkaan, josta aiheesta tehtiin juttu sopivasti paikallisilla rakennusalan messuilla jaettavaan numeroon.

 

Pieni lohtu se tuossa kohdin oli, mutta onneksi sain palautetta, että muilla asuntoalueilla viesti katon värinvaihtamisen helppoudesta oli mennyt perille ja adressit tuottivat harmaita kattoja punaisten sijaan. Kaupungin lupaviranomaiset omaavat loppujen lopuksi paljon valtaa ja heillä on myös tavat kiertää asiat haluamalleen tolalle ja totta kai tekemättä virhettä viranomaisprosessissa, josta heidät voisi saada vastuuseen!
 
Lähettelin viestejä myös eri lautakuntiin, mutta turhaan. He eivät lähde vastoin näiden viranomaisten päätöksiä tekemään, jotka heidän kokouksissaan käyvät esittelemässä asiat, vaikka käsittelyssä olisi tapahtunut virhekin. Väitän myös, että sillä kuka talosi on piirtänyt ja millaiset välit hänellä on kaupunkiin, on merkitystä. Ymmärrän kyllä sen, että kaupungin pitää säädellä mitä alueille rakennetaan. Katon värin määräämistä en ymmärrä, kun samaan aikaan samalle kadulle voidaan rakentaa sinistä ja punaista julkisivua, modernia kivitaloa ja perinteistä kartanomallia. Myöskään sitä en ymmärrä, miksi Seinäjoelle ei saisi rakentaa harmaakattoista modernia taloa, vaan kaikissa pitäisi olla punainen harjakatto? Pitäisiköhän niitä virkamatkoja suunnata, vaikka asuntomessuille. Siellä, kun on harvemmin viime aikoina hirveän perinteisiä ratkaisuja punaisine harjakattoineen nähty!

 

Toinen vinkki ensirakentajille kuluu: ota ajoissa yhteys kaupungin lupaviranomaisiin ja keskustele alueen asemakaavamääräykset selviksi. Varaa tähän viranomaisrumbaan aikaa! Ota myös heti yhteyttä naapuriin rakentaviin, jakakaa tietoja, voitte saada kattonne värin vaihdettua tai loivennettua kattojanne tai muuten toimittua toisin kuin asemakaavassa on määrätty. Näin ainakin Seinäjoella!

Tämä siis ennen kuin yhtään lautaa oli tuotu tontille. Ja jälkeen päin ajateltuna, tämä olikin vasta alkusoittoa tulevalle!

 

Näin alkoi matkamme kohti kauhujen rakennusprojektia

En keksi tältä maapallolta ihmistä, jolle samanlaista kärsimystä soisin. Tämän blogin kirjoittamiseen olen saanut paljon kehotuksia ja kannustusta. Vihdoin jaksan tarttua haasteeseen, tämä olkoon minun puhdistukseni.

Rakennusprojektin alkuhuumaa


Se mistä kaikki alkoi on jo melkein ehtinyt unohtua. Se autoajelu, kun työkaverini näytti ja kertoi, että tähän tulee kaupungin tontteja myyntiin, se kutkuttava tunne vatsanpohjassa, kun veimme avopuolisoni kanssa tarjousta unelmiemme tontista postiin, se puhelinsoitto, kun tieto tarjouksemme hyväksymisestä oli tullut…Nuo onnen ja ilon tunteet ovat vaihtuneet kuluneen puolentoista vuoden aikana unettomiin öihin, tuskaan, ahdistukseen ja riitelyyn.

Mutta palataanpa syksyyn 2010, jolloin saimme tiedon tarjouksemme hyväksymisestä. Saimme siis palan maata Seinäjoen kaupungista. Tämän palan maata teki erikoiseksi se, että sijainti oli erinomainen: pussikadun pää, yksittäisellä kadulla, johon rakennettaisiin vain muutama talo ja tämän kaiken kruunasi Seinäjoella, niin harvinainen jokiranta, joka kulkee ihan tontin vieressä. Maisemat tulevasta olohuoneemme ikkunasta olisivat upeat!

Leijumista oli vaikea estää ja ensimmäisiä unettomia öitä kuluikin talon pohjan suunnittelun parissa. Se homma oli vaan niin mukaansatempaavaa, ettei sitä malttanut kesken jättää. Talon pohja alkoi hahmottua ja sen myötä arvio kuluista. Pankin näytettyä projektimme kustannusarviolle vihreää valoa, piirsi kaverimme meille pohjan unelmiemme talosta, jonka perusteella lähdimme kyselemään tarjouksia eri talotoimittajilta. Meille oli alusta alkaen selvää, että toimituksen piti tulla mahdollisimman valmiina. Halusimme talomme sisutuspakettia lukuun ottamatta niin valmiiksi, että me voisimme keskittyä työntekoon ja käydä työmaalla siivoamassa, muuten homma olisi talotoimittajan vastuulla.

Talotoimittajan valinnan helppous


Pohjapiirustukset lähetimme viidelle eri talotoimittajalle. Kivitalo osoittautui heti liian kalliiksi vaihtoehdoksi, sillä emme halunneet tinkiä talomme neliöistä. Loput talotoimittajat, Jetta-taloja ja Hartman Kotia lukuun ottamatta, karsiutuivat sillä, että heillä ei ollut tarjota tarpeeksi valmista pakettia.

Hartman Kodin myyjä oli hyvin asiantunteva ja asioista puhuttiin selvällä suomen kielellä. Heillä saimme päättää pikkutarkasti, mitä halusimme pakettiimme sisällyttää esimerkiksi kuuluuko pakettiin hana kodinhoitohuoneeseen, mutta allas ei, vai toisin päin. Soitettuamme muutamalle Hartman Kodin rakentaneelle ystäväperheellemme varmistuksen homman toimivuudesta ja todettuamme Hartmanin tarjouksen jäävän sopivasti kilpailijan hinnan alle, olimme päätöksemme tehneet.

Jälkikäteen viisasteltuna hälytyskellon olisi pitänyt jo soida tässä vaiheessa: ”noi on noita vakiosopimusehtoja, mutta ne ei koske teitä, kun teillä on laaja toimitus”…”kyllä ne kuuluu hintaan, noi paperit tulostuu vaan kaikkien sopimusten perään, niin älkää niistä välittäkö”…

Tässä kohtaa vinkki numero 1 ensikertaa rakentaville: palkatkaa vastaava työmaallenne hyvissä ajoin ja ottakaa hänet mukaan neuvotteluihin talotoimittajien kanssa! Siitä lystistä kannattaa jo maksaakin, ettei sitten tarvitse alkaa selvittelemään asioita, kun nimet on paperissa ja sellaisissa, missä ei lue sitä mitä on suullisesti sovittu.

Tilausvahvistuksesta sujuvasti suunnitteluun


Paria ihmetystä aiheuttavaa seikkaa lukuun ottamatta asiat siis luistivat tässä kohtaa kuin rasvattu. Ja pakkohan se oli myyjän sanaan luottaa, että asiat olivat sopimusten osalta kunnossa. Jos eteläpohjalaisen miehen sanaan ei voi luottaa, niin mihin sitten? Niinpä niin.

Joka tapauksessa, tilausvahvistus oli nyt allekirjoitettu. Me olimme mielestämme ostaneet talon avaimet käteen -toimituksella ilman sisutuspakettia (laatat, parketit, maalit, portaat, lasikaide, takka ja kiintokalusteet ei sisälly pakettiin) ja ulkomaalausta vaille valmiin autokatoksen varastolla. Se mitä allekirjoitimme tilausvahvistuksessa oli sekalainen luettelo pakettiin kuluvia asioita hyvin pikkutarkasti, kuten:




 
 
 
Mitä tällainen listaus talo- ja autokatostoimituksesta kertoo ensikertaa rakentavalle, siitä mitä pakettiin kuuluu ja mitä ei? Riittäkö 1000kg/säkki Leca-laastia harkkoperustukseen, onko tässä nyt kaikki valmiiseen kuuluvat materiaalit ja työvaiheet lueteltu? 
 
Kysyimme kyllä asiasta useaan kertaan myyjältä ja sovimme neuvottelunkin pari kertaa ja joka kerta hän vakuutteli, että asia on juuri niin, kuin olimme hänen kanssaan SUULLISESTI sopineet. Eikä meidän edelleenkään tullut välittää tilausvahvistuksen liitteinä olevista apu- ja lisätyölistoista jne. asioista, jotka niissä papereissa kerrottiin kuuluvan rakennuttajan vastuulle. Ja me uskoimme…
 
Homma eteni jouhevasti suunnitteluun ja tapaamisen arkkitehdin kanssa. Tämä lienee toinen asia tämän rakennusprojektin aikana, tontin saamisen lisäksi, joka toimi. Toki arkkitehdillä oli pitkälle piirretty pohja, mutta hänen avullaan saimme muutamat hankalat pohjapiirrustuksen kohdat mieluisiksi. Julkisivukuvat saatuamme, vihdoin pitelimme unelmatalomme piirrustuksia kädessämme, emmekä malttaneet odottaa projektin starttausta! Sitä ennen tarvitsimme kuitenkin rakennusluvan kaupungilta…olisikohan tämä ollut se kohta, jolloin tummat pilvet alkoivat kasaantua unelmatontimme päälle…